Sydänääniä ja saattohoitoa.

~ Hyvää yötä maailman, hyvää yötä..
Aamulla aurinko nousee taas... ~

Elämä ja kuolema.
Syntymä ja kuolema.
Ne kulkevat käsikädessä, sanotaan.

Eilen mietin mitä kaikkea joudun vai pitäisikö sanoa saan kokea kun lähden opiskelemaan, jos Jumala suo.
Haluan kätilöksi, se on unelmani.
Mutta matkalla sinne, tulen näkemään paljon erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
Vasta elämän alussa olevia ja myös elämän lopussa olevia. Monesti sitä ei voi edes tietää kuka on missäkin vaiheessa elämäänsä.

Haluan päästä auttamaan uuden elämän syntymisessä.
Silti siihenkin liittyy kuolema.
Vauva voi syntyä kuolleena.
Mutta opiskeluaikanakin sairaudet ja kuolema on asioita joiden kanssa ollaan paljonkin tekemisissä.

Vanhan ja hyvin sairaan ihmisen kuolema tuntuu jotenkin helpommalta, tai ehkä luonnollisemmalta.
Mutta kun on kyse lapsesta tai henkilöstä jolla jää taakse pieniä lapsia, se ajatus tuntuu tosi raskaalta.
Toki se on elämää ja muslimina sitä ajattelee että Jumala, Allaah, tietää parhaiten ja Hänen sunnitelma on paras jota me ihmiset emme aina voi ymmärtää.

Eilen sitten lueskelin iltalukemiseksi niinkin kevyestä aiheesta kuin saattohoito ja taisinpa muutaman kyyneleen itkeä.



Itselle henkilökohtaisesti muslimina tuntuu että on hyvä aina muistutella itseään elämän lyhyydestä ja elämän faktoista. Siitä ettemme todellakaan elä täällä ikuisesti.
Pistää asiat kummasti tärkeysjärjestykseen.


Eilen luin mm artikkelin yhdestä aika nuoresta saattoihoitajasta joka sanoi olevansa unelmatyössään. Aika hyvä kirjoitus mielestäni, kurkkaa tästä jos haluat.

Tänään on ollut sitten kevyempiä aiheita kuin saattohoito.
Ollaan pidetty vain kotipäivää kun Alille tuli eilen oksennustauti.
Luojalle kiitos, on jo tainnut ohi mennä, kun tämän päivän on ollut aivan normaali.
Ollaan rakenneltu Alin kanssa legoilla, siihen menikin monta tuntia.



Nämä ovat Alin ensimäiset legot. En ole aiemmin legoja ostanut, kun olen ajatellut ettei Ali varmaan niihin jaksa keskittyä ja osat ovat niin pieniä että hukkuvat nopeasti.
Mutta Ali on tykännyt kovasti rakennella, yhdessä rakennettiin. Kivaa äidin ja pojan yhteistä aikaa. Varmasti tosi hyvä jos jaksaa nyt olla kiinnostonut noista legoista, harjoittaa keskittymistä ja on muutenkin hyvää tekemistä.



Mistään palapeleistä tai piirtämisestä Ali ei ole koskaan jaksanut kiinnostua, niin nämä legot vaikuttaa nyt kyllä kivoilta!
Äitikin jaksaa näistä innostua, nämähän on mielenkiintoisia!



Tämän illan lukemisetkin saa olla kevyempiä aiheita. Syvennyn ihanaan Sydänääni lehteen, joka on Aktiivisen synnytyksen jäsenlehti.

Ihanan inspiroivia ja mielenkiintoisia sydäntä lähellä olevia asioita.

Aiheesta, miten synnytyksen luonnolliseen kulkuun vaikuttavat esimerkiksi erilaiset puudutukset.

Tämä oli nyt vaihteeksi tämmöinen höpötys postaus vain näin rennon kotipäivän kunniaksi.

Perehdyn nyt tuohon ihanaan sydänääniä lehteen ja ehkäpä saan siitä taas inspiraatiota kirjoitella tulevaa postaustani; tunnethan tissisi, joka on ollut mielessä jonkin aikaa.