Ensimäinen top-päivä

Tänään se sitten alkoi. Nimittäin ensimäinen työssäoppiminen päiväkodilla.
Ensimäinen päivä siis takana.
Täytyy kyllä myöntää että aamulla vähän jännitti lähteä töihin.
Mutta aika pian paikanpäällä jännitys hälveni. Tämä hiihtolomaviikko on aika hyvä pehmeä lasku kun hoidossa on vähemmän lapsia.

Aamulla nappasin bussipysäkillä kuvan

Aika luonnostaan mulla tulee lasten kanssa touhuaminen enkä sitä sillain arastele tai ujostele.
Sain kaikkia hauskoja kysymyksiä lapsilta, kovasti esimerkiksi mun suomalaisuuttani kyseenalaistivat.
Kysyivät olenko ulkomaalainen ja onko mun nimi oikeasti Jenna (jep se on virallinen nimeni) ja olenko aivan varmasti syntynyt Suomessa.
Miksi mulla on huivi päässä ja miksi en ota sitä pois, millaiset hiukset mulla on.
Yksi tyttö kyllä sitten kehuikin kovasti että mulla on niin kovin kaunis mekko ja huivi. Oli siis ihan vain perus musta abaya, kiitin kauniisti.

Tuommoisen kivan korin ostin kirpparilta kahdella eurolla ja työnsin siihen kultaköynnökseni. En malta odottaa kevättä ja sitä että saan taas työntää sormet multaan ja herätellä kasvit talviunosilta. Viherpiiperrys on kans kiva juttu!

Ihanaa kevään odotusta!

Karvaista perheenlisäystä ja leijonanmetsästystä!

Perheenlisäystä odotellessa.

Karvaista sellaista.
Nyt raotan vähän tänne bloginkin puolelle. Ensi kuun aikana pitäisi uuden vauvan muuttaa meille. Ihanaa ja mä en jaksa odottaa!
Oikein ärsyttää itsessä se piirre, että olen kovin kärsimätön, kaikki mulle ja heti tyyppi.
Lapsetkin odottelee jo kovasti mutta taitaa äiti olla tässä perheessä se joka eniten odottaa.
Tilasin kantolaukun mustista ja mirristä kun oli -60% alennuksessa!





Mä tykkään leipomisesta. Leivon yleensä erilaisa kakkuja ja piirakoita. Pullia ja keksejä en oikein harrasta..
Leipomisessa parasta on kulhojen nuoleminen ja ärsyttävintä varmaankin sitten ne lopputiskit!
Mun on hirmuisesti tehnyt mieli mangojuustokakkua!
Ja juurikin sitä mihin tulee liivatetta ja jonka pitää hyytyä jääkaapissa. Mutta koska mulla ei ole tällä hetkellä nautaperäistä liivatetta enkä jaksa hyydyttelyjä kun tosiaan kärsimätön olen niin ajattelin että no teen semmoisen uunissa tehtävän mangojuustokakun, sekin kelpaa enemmän kuin hyvin!
Mutta mies ei sitten innostunut ideasta vaan hänen teki mieli jotain minttusuklaista.
No leipasin pätkiskakkua.
Pätkikset on ihania!
Mutta tämä kakku olikin vähemmän ihana.
Ei tullutkaan niin hyvä mitä odotin ja kakku taisi jäädä vähän raa'aksikkin vaikka pidin uunissa kauemmin kuin ohjeessa sanottiin.





Eli nyt sitten tekee yhä vieläkin mieli sitä vitsin mangojuustokakkua! Ihan vain vinkkinä jos joku ihana sitä haluaa leipasti niin musta saa kahvitteluseuraa! :D

Ja koulussa oli jälleen tänään luovanilmaisun päivä jossa teimme kuvakortteja.
Oma luovuus riitti just tähän ja tähän luovuus loppuikin tästä aiheesta.

Se on LEIJONA!

Miehen mielestä ei näytä yhtään leijonalta, vaan joltain norpalta :D
Poika arvasi että on koiranaamainen aurinko.
No naapurin poika sentään tunnisti leijonaksi.
Idea tälle leijonan päälle oli siis se että se työnnetään lorupussiin ja sitten kun lapsi tämän sieltä pussista vetäisee, niin laulamme fröbelin palikoiden leijonanmetsästyslaulun ja leikimme sen.
Ajattelin että viisi vuotiaat tykkäävät siitä varmaan kovasti.
Kun tosiaan siellä päiväkodissa mihin menen maanantaina työssäoppimaan, mun ryhmässä on viisi vuotiaita suurinosa, joten niiden kanssa kaikkea kivaa pääsen hommaamaan!

Tässä vielä video jos joku ei tiedä leijonanmetsästyslaulua ;)

Huomenna onkin sitten viimeinen koulupäivä ennen työssäoppimista ja meillä on nyyttärit!

Luovaa ilmaisua!

Tänään oli erillainen koulupäivä!
Pääsimme toteuttamaan luovaa ilmaisua eli siis juuri hyvää harjoitusta ja ideoita tulevaa työssäoppimista ajatellen joka alkaa siis kymmenen päivän päästä!
Sain tietää että omassa ryhmässäni on 4-5 vuotiaita. Olisin ehkä toivonut 0-3 vuotiaita mutta väliäkö tuolla.



Tänään siis maalasimme, muovailimme ja teimme satuhierontaa toisillemme!
Kivan piristävää vaihtelua tunnilla vain istumiselle.
Teimme ryhmien kanssa erillaisia tarinoita jotka sitten esitimme toisille. Meidän tarinassa seikkaili aavikolla ujo norsu, ujo susi, kiltti pesukarhu ja isokorvainen kissa.



Otin sitten tuon ison paperin johon olimme maalanneet mukaan kotiin, kun ajatuksenani oli että annan lasteni taiteilla siihen kaikkea kivaa ja sitten voidaan laittaa se vaikka seinälle.
No, jälleen kerran peremmin sanottu kuin tehty.



Kun samaan paperiin taiteilevat kuusi vuotias ja kaksi vuotias niin lopputulos on se että kaksi vuotias piirtää ympäri paperia niitä omia kaksi-vuotiaan-taiteilujaan ja kuusi vuotiaalla olisi hieno visio päässään jonka haluaisi oikein hienosti piirtää paperille niin eihän siitä yhteistyöstä tule yhtään mitään kun isoveli huutaa että pikkusisko pilaa hänen työn.
Niin äiti sitten puuttui peliin ja totesi koko idean olleen tuhoon tuomittu ja otti koko jutun pois.
Että sen pituinen se meidän luova hetkemme.

Eväitä elämään ja sosiaalisiin taitoihin

Koetko olevasi sosiaalinen?

Varmaan monet meistä ovat sosiaalisia, itse myös mutta toki olen joskus myös oikea kotihiiri.
Okei, olet sosiaalinen mutta entä onko sinulla hyvät sosiaaliset taidot?
Sitäpä olisi hyvä kaikkien miettiä hetki.
Huomaatko eron, sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.
Yhtä opettajaani lainaten; voit olla todella sosiaalinen, mutta sun sosiaaliset taidot ovat aivan surkeat.
Tai joku voi olla ettei olekkaan yhtään sosiaalinen persoona, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat mahtavat.

Koulussa ollaan opiskeltu lasten kasvun ja kehityksen asioita.
Mielenkiintoisia asioita ja omasta mielestä myös aika helppoja.
Taitaa tämä jakso ollakkin kaikkein helpoin jakso tässä koulussa.
Paljon sitä tietenkin peilaa näitä asioita omaan äitiyteen ja miten on toiminut ja toimii omien lasten kanssa. Ja äidithän ovat tunnetusti hyvin itsekriittisiä omasta äitiydestään.
Itsekkin ajattelen monesti että monia asioita olisi voinut toisin tehdä tai pitäisi tehdä enemmän, pitäisi olla aktiivisempi, pitäisi, pitäisi..
No jokainen äiti varmasti parhaansa tekee.
Mutta hyviä vinkkejä tunneilta on saanut, asioita mitkä kyllä jo olen tiennyt, mutta kun niitä kertaa ja pohtii, tulee into taas toteuttaa niitä paremmin omassa arjessa.

Asiasta tulikin mieleen, että kyllä nyt kun olen itse äiti, niin ymmärrän sen kun oma äitini on sanonut että minä olen ollut harjoituskappale koska olen esikoinen. Nyt katson omaa esikoita ja ajattelen että voi harjoituskappale reppana. :)

Alin taidetta :)

Lähihoitajan ammattia miettiessä mulla tulee mieleen se miten hyvä asia on että ollaan niin paljon tekemissä tosi erillaisten ihmisten kanssa. Kaikkien kanssa sun on tultava toimeen ja erilaisten ihmisten parissa toimiminen varmasti avartaa näkökulmia paljonkin.
Ja siitä on varmasti apua ja eväitä ihan muuhunkin elämään kuin vain ammatin takana työskennellessä. Vuorovaikutustaidot ja juurikin nuo sosiaaliset taidot ainakin toivonmukaan kehittyvät ja todella oppii toimimaan erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten parissa paremmin.
Näitä asioita painotettiin kovasti myös imetystukiäiti kurssilla.

Pitää myös ihan erikseen kehua meidän opettajaa, mielestäni hauska ja avoin ja inspiroiva!
Tunnilla mielenkiintoista kuunnella opetusta ja se on plussaa.
Tänään pääsimme heti aamusta laulamaan!
Siellä me lauloimme lastenlauluja lumiukoista ja jäniksen pitkistä korvista.
Tulevaan työssäoppimiseen valmistautumista..

Fröbelin palikat oli joskus kova sana ja yhä näistä saa korvamadon itselleen ja lasten kanssa on välillä hauskaa laulaa pumppulaulua ja pumpata tai leijonanmetsästyslaulua.