En kuitenkaan mitään pakkopullaa tästä ajatellut tehdä, vaan kirjoittelen silloin kun hyvältä tuntuu.
Viime postauksesta on jo iäisyys ja siinä välissä on kerinnyt tapahtua paljon.
Välissä kävin monta kuukautta Marokossa oleilemassa, kesän lopulla takaisin Suomeen ja Ali on aloittanut eskarin. Me Sabrinin kanssa ollaan asukaspuistoiltu ahkerasti. Nyt Sabrinille on laitettu päiväkoti hakemus, aloitan tammikuussa lähihoitajakoulun jos Luoja suo. Kivaa vaihtelua tähän kotiäidin elämään, kotiäitinä olen ollut vuodesta 2010. Olin silloin kokkikoulussa, jossa tapasin mieheni ja kun raskauduin, jätin kouluun eropaperit. Siitä asti olen kotona ollut. Silloin tiesin että kokkipuoli ei todellakaan ole se ala mitä haluan työkseni tehdä. Mutta en myöskään tiennyt mitä haluaisin tehdä. Uskon että monella nuorella on vaikeuksia miettiä mikä ala kiinnostaisi. Nyt on ihanaa kun tietää mitä haluaa tehdä ja mitä alaa kohtaan palo on syttynyt.
Haluan kätilöksi. Haluan tehdä vauvoille napoja :)
Eli tästä lähihoitaja koulusta matka alkaa, ensin käyn sen ja sen jälkeen haen kätilökouluun. Se on unelmani.
Tällä hetkellä opiskelen imetyksen tukiäidiksi. Vielä on kurssikertoja käymättä, mutta jos Luoja suo, pian olen imetystukiäiti.
Mielestäni tärkeä asia ja haluan omalta osaltani edistää imetysluottamusta ja imetystietoutta naisissa.
Itse imetän vielä Sabrinia ja Sabrin saakin tissitellä niin kauan ku hänestä ja minusta se tuntuu hyvältä.
Joogaan olen myös rakastunut ja sitä harrastelenkin ihan vain omassa olohuoneessa.
Asiaa olisi paljon, mutta ehkä avaan asioita paremmin toisissa postauksissa. Tämä oli vain tämmöinen blogin herätys; haloo Umis on taas täällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti