tiistai 24. tammikuuta 2017

Opiskelijaäidin jorinapostaus


Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Elämä on myös hyvin hauras ja joskus myös hyvin raskas.




Koulu on tosiaan alkanut ja samalla on lähtenyt rullaamaan myös Sabrinin päiväkotielämä.
Taivaalla on alkanut näkymään aina välillä omituonen valoimiö, nimittäin aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Koulussa onkin jo kuukauden päästä tulossa ensimäinen työssäoppimisjakso, joka on päiväkodissa.
Aika lyhyitä koulupäiviä on ollut, mutta nyt on alkanut tulemaan kotitehtäviä joita sitten kotona teen hyvällä ajalla kun lapsetkaan eivät ole vielä tulleet kotiin.
Ja blogia on myös hyvä aina välillä muistaa kurkata ;)

Imetystukiäitiyden olen startannut käyntiin ja ensimäinen imetystukiryhmässä tukiäitinä olokin on koettu. Se oli kyllä lähinnä toisten tukiäitien kanssa keskustelua ja ajatustenvaihtoa kun tällä kertaa paikalle ei tullut muita kuin vain me tukiäidit lol.
Hyvin vaihtelevasti kuulemma käy porukkaa, joskus on kymmenen ja joskus neljä mutta kovin harvinaista kuulemma ettei olisi ketään.
Itse en ole aiemmin edes käynyt imetystukiryhmässä, nyt siis alan tukiäidin roolissa aina ryhmässä käymään.
Oletteko te käyneet imetystukiryhmässä? Millainen kokemus oli?
Mietin että onkohan monella äidillä kynnys lähteä tämmöiseen ryhmään?
Joskushan voi sattua niin kivasti että ryhmästä löytyy hyvin samanhenkisiä ihmisiä ja löytyä ehkä jopa ystävä. Ja jos ryhmä tuntuu kovin lämminhenkiseltä ja kivalta toisten äitien kohtaamispaikalta, saattaa ryhmästä muodostua sellainen johon mennään vain tapaamaan niitä ryhmäläisiä, vaikka ei mitään imetykseen liittyvää ongelmaa olisikaan.
Ja siis imetystukiryhmähän ei ole vain imetysongelmasta kärsiville tarkoitettu, ei todellakaan, ihan väärä luulo jos semmoinen luulo jollain on.
Imetystuki ryhmään  voi tulla oikeastaan kuka vain, niin imettävä äiti kuin imetyksen jo lopettanut äiti, äiti joka ei ole imettänyt lainkaan, imettävän äidin lähipiiri, ystävät, puolisot, ihan kuka vain. Imetystukiryhmä voi olla paikka tavata toisia pienten lasten ja vauvojen vanhempia imetysmyönteisessä hengessä.
Tässä mammakeitaan hyvä teksti aiheesta kuka voi tulla imetystukiryhmään:
"Voinko tulla imetystukiryhmään?"

Että tämmöistä tänne kuuluu, tällä hetkellä koulua, vilkasta perhe-elämää ja siinä sivussa myös näitä imetystukiäidin hommia.
Tämmöisen ihanan piirrustuksen sain lahjaksi. Tuo Umeima täti olen minä ja tuo äiti on piirtäjän äiti :)

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Muistan kun lapsena sain kortin parhaalta ystävältäni jossa luki tuo lause kun rakas lemmikkijyrsijäni oli kuollut.
Semmoista tänään blogin puolelle, nyt siirrynkin etsimään tietoa lastenhoitajan työn historiasta!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Valmis imetystukiäiti!

Nyt on viimeinen imetyksen peruskurssin kurssipäivä pulkassa ja me ryhmäläiset olemme nyt valmiita imetystukiäitejä. Hyvä me. Tärkeä aihe ja todella hienoa saada lisää naisia mukaan edistämään imetystä!


Kurssipaikan tila täynnä erilaisia naisia, joita kaikkia yhdisti tämä halu edistää imetystä ja olla mukana imetystukiäitinä. Hieno energia oli tänään läsnä ja sen tunsi ilmassa.
Kurssi oli hieno, kiitos paljon järjestäjille.
Varsinkin tämä viimeinen kurssipäivä jäi mieleen voimaannuttavana.
Kurssilla oli erilaisia taustoja, erilaisia ja hienoja kohtaamisia ja tarinoita.
Mistä jokaisella meistä tulee se palo edistää tätä tärkeää asiaa?
Toivottavasti saan ja saamme kokea vielä paljon hienoja kohtaamisia niin tässä imetystukiäitiydessä kuin muussakin elämässä.
Niitä odotellessa!





Nyt minut ja monet uudet (sekä tottakai vanhat) imetystukiäidit löydät facebookin imetyksen tuki ryhmästä vastailemasta kysymyksiinne, niin siellä ryhmässä kuin myös yksityisviestein. Jotkut lähtevät myös vetämään eri paikkoihin imetystukiryhmiä, ehkä tekemään jopa kotikäyntejä yms.
Joten nähdään ehkä imetyksen parissa!


Jokainen imetys on arvokas.




perjantai 13. tammikuuta 2017

Tunne Tissisi!



Pienet, isot, pyöreät,
 pitkulat, nätit, kurttuiset, terhakkaat,
 eripariset, roikkuvat, ihanat, maitopussit, rakastettavat.

Ihan mitä vain näistä tai jotain niiden väliltä, ne ovat omat. Omat rinnat
. Naisen rinnat. Tissit.
Läpi elämän kulkevat mukana, tai ehkä jäljellä vain arpi, muuttuvat ja muotoaan muuttavat kuten keho muutenkin. Eri elämänvaiheessa ehkä eri tehtävää toimittavat.
 Jollekkin uhkuvat seksuaalisuutta, toiselle ovat vauvan tai lapsen ruokintaa varten, jollekkin ihan samanlainen kehonosa kuin vaikka käsivarsi.

Kulttuuri ja ympäristö vaikuttaa myös paljon ajatteluumme, myös rinnoista.
Voidaan ajatella onko rintavaon sopiva näkyä ja kuinka paljon. Entä jos rinnalla on lapsi ruokailemassa? Kuuluuko se piilottaa? Jossain päin maailmaa on normaalia että naiset kulkevat yläosattomissa.
Jossakin ehdottomasti pidettävä piilossa.


Kauneus on toki katsojan silmässä, mutta mielestäni rintojen ei kuulu olla luonnottomat muovipallot eikä se ole kaunista.

Omaa kehoa johon myös rinnat kuuluvat, kannattaa kuitenkin rakastaa ja arvostaa ja pitää hyvää huolta.

Rintoihin tulisikin jokaisen erityisesti kiinnittää huomiota. Naisen tulisi olla tietoinen rintojensa muutoksista kuukautiskierron eri vaiheissa.
 Rinnat tulisi tunnustella läpi joka kuukausi, mielellään joka viikko. Aikaa siihen ei paljoa mene, meikkaamiseen ja hiusten laittoon kuluu enemmän aikaa. Ja aihe on tärkeä. Miksi?
Koska rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Siihen sairastuu elämänsä aikana noin joka kymmenes nainen. Parantumisen ja syövän kokonaan poissaamisen kannalta todella tärkeää on todeta syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sen vuoksi kaikki vähänkin epäilyttävät rintojen muutokset on tutkittava lääkärissä.
Oireita voi olla esimerkiksi nännistä erittyvä neste (epänormaalia jos et ole raskaana tai tottakai imetä) Tavallisin oire on rinnasta tai kainalon alueelta löytyvä kyhmy. Myös erillaiset ihomuutokset, esimerkiksi ihon punoitus, vetäytyminen tai appelsiini-iho.

Riski sairastumiseen nousee iän myötä, muttei tarkoita etteikö nuori voisi sairastua rintasyöpää, toki elämäntavoillakin on merkitystä.

Haluan kirjoittaa aiheesta koska koen aiheen tärkeäksi ja huomionarvoiseksi.

Tässä vielä ohjeet rintojen tutkimiseen:

Tutki rinnat kuukautisten jälkeen, jolloin rintakudos on mahdollisimman pehmeä. Voit tutkia rinnat ensin peilin edessä yläruumis paljaana, kädet alhaalla riippuen. Nosta kädet ylös (pään yläpuolelle) ja tarkkaile liikkeen aikana, sekä alkuasennossa seisten, onko rinnoissa muodonmuutoksia tai sisäänvetäytymiä. Tarkasta myös nännit ettei niissä ole muodonmuutoksia, pysyviä sisäänvetäytymiä tai esim. veristä vuotoa.

Käy selin makuulle, siten rintarauhasten tutkiminen on helpompaa. Tutki rinta pehmein painalluksin ja liikkein. Mikäli kovettumia on, ne tuntuvat käden ja rintakehän välissä. Tee tutkimus sekä toinen käsi alhaalla että ylhäällä.

Tunnustele lopuksi kainalokuopat samoin kuin rinnatkin. Rintasyöpä voi aiheuttaa suurentuneita imusolmukkeita kainalokuoppaan. Suurentuneet imusolmukkeet tuntuvat pikkurillinpään/sormenpään kokoisina nysterminä.
Rintojen tutkimiseen voit aina pyytää apua ja opastusta terveydenhoitajilta esim. omasta terveyskeskuksestasi.
Aina löytynyt kyhmy tai patti ei ole kasvain, se voi olla esimerkiksi turvonnut rauhanen. Tutkimalla selviää! 
Asiaa ei kannata pelätä tai stressata mutta ehdottomasti rintoja kannattaa tarkkailla ja tutkia ja jos et vielä niin tee, aloita heti tässä kuussa ja ota tavaksi, helposti se tapahtuu esimerkiksi suihkussa!


Lopuksi kirjoitan tähän runon joka löytyi Sydänääni- lehdestä:

Minun tissini kauniit on
kun on lerpunlaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on lerpunlaiset

Minun rintani kauniit on
kun on terhakkaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on terhakkaiset

Ketunnokkani kauniit on
kun on pikkaraiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on pikkaraiset

Minun daisarit kauniit on
kun on uhkeanlaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on uhkeanlaiset

Minun tisuni kauniit on
kun on söpönlaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on söpönlaiset

Maitokannuni kauniit on
kun on heruvaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on heruvaiset

Omenaiseni kauniit on
käteen sopivaiset
Heiluu ja pilkahtaa
käteen sopivaiset

Minun rintani kaunis on
vaik on yksinäinen
Heiluu ja pilkahtaa
vaik on yksinäinen

Rintakehäni kaunis on
arvet muistonani
Heiluu ja pilkahtaa
arvet muistonani

Kaikkien rinnat kauniit on
vaik on erilaiset
Heiluu ja pilkahtaa
vaik on erilaiset

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Alkaa Peellä, loppuu Aalla, hienoo olla Pohjanmaalla!


Mutta on hienoo palata myös takaisin etelään.
Täällä on miedän elämä.

Lomalla ajelimme pohojoseen.
Pohjois-pohjanmaalle, olimme Haapavedellä ja Oulussa.
Pitkä matka istua autossa mutta Luojalle kiitos kaikki meni aivan hyvin.
Ikuistin Vaajakosken vessataiteen matkalla :D
Vuosikin vaihtui ja samalla mä täytin 25 vuotta.
Vaikka me ei syntymäpäiviä vietetä niin mies muisti silti pienesti ja osti pienen hajuveden.
Alilta sain paketin baby lips huulirasvoja. Suloinen muistaminen.



Oli aika kovat pakkaset niin kauheasti emme ulkoilleet mutta saunaan oli ihana päästä.
Ali kävi miesten kanssa ulkosaunassakin.
Olisi ihana kun olisi omassa kodissa sauna, siitä on niin pitkä aika kun ennen tuota olen saunonut. Parasta olisi jos olisi omakotitalo jossa voisi saunomisen välissä käydä ulkona raittiissa ilmassa tai vaikka pyörimässä lumihangessa ja sitten takaisin kuumaan löylyyn.





Mun hiusten shamppoottomuus on jatkunut ja matkalla olin oikeastaan melkein kokoajan hiukset peittettyinä kun oli miehiä seurassa, joiden edessä hiukseni piilotan. Eli hiuksiin en pahemmin kiinnittänyt edes huomiota. Ostin kicksiltä luonnonharjaksisen hiusharjan (tai oikeastaan äiti osti sen mulle, kiitti mamma!) jolla olen nyt hiuksiani harjaillut ja joka tuntuu olevan tosi hyvä ja tärkeä tässä shamppoottomuudessa. Levittää tehokkaasti päänahasta rasvoja pitkin hiuksia ja samalla poistaa likaa mikä sitten tietenkin tarkoittaa että harjaa on pestävä ja puhdistettava säännöllisesti esimerkiksi kerran viikossa. Luonnonharjas harjaa ylistetään kovasti ja pitäisi olla hoitava hiuksille. Sabrinin hiuksia olen myös sillä harjannut ja ainakin niistä huomaan että tulevat kauniin kiiltäviksi harjauksen jälkeen.
Harja maksoi 20e, mutta sattui olevan puoleenhintaan eli kympillä sain jes!
Harjan harjakset ovat siis villisiasta ja sen on tosiaan todettu olevan hyvä ihmisen hiuksille.
Muslimina toki otin selvää onko edes sallittua käyttää tuommoista villisian harjas harjaa. Ja löysin monenlaista mielipidettä, kieltävää ja sallivaa. Kuten monissa muissakin islamilaisissa asioissa (tämmöisissä vähän pienemmissä asioissa) on erilaisia mielipiteitä islamin oppineiden keskuudessa.
Mun mielestä tämä on aika samaa luokkaa kun jos keskustellaan siitä onko koira kokonaisuudessa epäpuhdas vai pelkkä koiran sylki ym..
Tässä näkemyksiä asiasta jos kiinnostaa.



Tosiaan, olen huomannut että tuo harja levittää hyvin rasvaa ja poistaa likaa mutta nyt kyllä kun olen hiukseni pessyt vain vedellä noin kaksi viikkoa, ne ovat oikeasti aika rasvaiset joten tänä iltana pesen ne kananmunalla, siitä on kokemusta että antaa ihanan puhtaat hiukset. Kasvoille laitan myös kananmunasta naamion, sillä kasvoja myös en ole nyt millään puhdistusaineilla puhdistanut tai rasvannut. Olen käyttänyt argan ja oliiviöljyjä.



Ostin myös uutta käsirasvaa ja tää body shopin hamppu rasva on ihanaa. Mielestäni tuoksukin on kiva, luonnollinen vaikka joku sanoi sen haisevan pahalta. Itse kuitenkin tykkään. Sama kun jotkut eivät hennan hajusta tykkää, mun nenään se taas tuoksuu ihan hyvältä, maalta.
"Tehokosteuttava käsivoide hoitaa, pehmentää ja suojaa ihoa 12 tunnin ajan. Muodostaa ihon pinnalle vettähylkivän kalvon, jolloin voiteen teho ei heikkene päivän aikana. "



Uusi mielenkiintoinen sarja näkyi myös viime viikolla tv ykköseltä: Elossa 24h.
"Elossa 24h on Suomessa ainutlaatuinen tv-ohjelma, joka kertoo mitä Suomen julkisessa terveydenhuollossa ja sairaaloissa tapahtuu yhden vuorokauden aikana"Koska tuolla pohjoisessa ei oikein rauhallista hetkeä tullut että olisi tuohon sarjaan voinut hyvin keskittyä, niin katselen sen yle areenasta. Se on siellä vielä pitkän aikaa katsottavissa, suosittelen kurkkaamaan! Tuli tosiaan joka ilta ja vaikutti tosi mielenkiintoiselta!

Yleensä telviota en kauheasti katsele, ei olisi siihen edes aikaa, emmerdalen katson aina ja se on sarja jota olen seurannut monta vuotta.

Kävimme myös lasten kanssa Kempeleen uudessa leikkipaikassa, nimeltä Leon's.
Kiva paikka oli!





Kiva oli käydä reissussa mutta ihana on myös palata omaan kotiin. Ja kyllä Espoo on kiva paikka, en mie pohjoseen enään haluaisi vaikka Oulu onkin kaunis kaupunki.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Hei hei vuosi 2016!


Heippodeei ihanaiset!
Vihdoinkin pääsen laittamaan uutta postausta! Olemme olleet lomailemassa Pohjois-pohjanmaalla Haapavedellä ja Oulussa ja siellä ei ole oikein ollut tietokonetta käytössä, vain puhelin niin en ole postaillut.
31.12 näpyttelin "vuoden viimeisen postauksen" puhelimella vaivalloisesti, mutta kuvien lisäyksestä ei tullut yhtään mitään, niin tallensin sen tänne luonnokseksi ja tässä se nyt tulee, myöhässä mutta kuitenkin: 


Vuoden 2016 viimeinen päivä. Vuosi vaihtuu 10 minuutin päästä eli taitaa postaus valmistua vasta ensi vuonna. Mitä vuosi on pitänyt sisällään? Vuosi sitten tänäpäivänä olin Marokossa. Olin ollut siellä jo 2kk. Vielä monta kuukautta edessä.

Siellä tuli nähtyä ja koettua paljon niin kivoja ja iloisia hetkiä kuin myös negatiivisiakin hetkiä ja koti-ikävää Suomeen. Ehdottomasti kannatan matkustamista jos suinkin mahdollista. Matkustaminen avartaa todella.
Talvi aika marokossa oli aika vaikea, kun yksin olin ilman miestä enkä kieltä kunnolla osaa, talot olivat kylmät ja lapset kokoajan sairaana.
Mutta kesällä oli ihana kun mies tuli myös sinne ja matkusteltiin eri kaupunkeihin ja monia päiviä vietettiin rannalla. Rantapäivät oli ihania.



Aallot olivat isoja ja mahtavia!
Näitä ihania ja halpoja cappuccinoja ihanissa maisemissa tuli ikävä!
Marokossa ollessa alkoi mulle tulla selväksi todella se mitä haluaisin tehdä, haluan opiskella kätilöksi. Haluan imetyksen tukiäidiksi. Haluan tukea naisia heidän naiseudessaan ja omalta osaltani edistää naisten luottamusta itseensä ja omaan kehoonsa, varsinkin synnytyksessä ja imetyksessä.
Tämä puinen vulva-koru kuvaa mulle haavettani kätilön alasta
Elokuussa tulimme Suomeen. Alilla alkoi esikoulu ja oli iso muutos pojalle joka oli pitkän ajan ollut ihan erilaisessa kulttuurissa. Eskarin alku oli aika rauhatonta ja Ali oli kovin väsynyt aina eskari päivien jälkeen. Sitten kuitenkin arki kulki eteenpäin viikko viikolta ja Alillakin rauhottui eskarissa ja helposti sai uusia kavereita.



Sabruskaisen askarteluja puistolla
Me asukaspuistoiltiin joka päivä Sabrinin kanssa ja puistomammat ja lapset tulivat tutuiksi.
Pääsin imetystukiäiti koulutukseen ja sitä olen nyt loppuvuodesta käynyt.


Helsingissä Metropoliassa järjestettiin avoimet kätilökahvit ja avoimet ovet Suomen kätilökoulutuksen täyttäessä 200 vuotta. Menin sinne ja oli kyllä todella mielenkiintoisia asioita ja palo alaa kohtaan vain kasvoi!
Ensimäisenä päivävä kätilökahveilla oli esittelyssä lääkkeettömiä kivunlievitystapoja synnytyksessä, toisena päivänä oli lisää kaikkea mielenkiintoista!



Mm. Tunnusteltiin silikonisista rinnoista syöpäkasvaimia





Pääsimme todistamaan myös "vauvan syntymää" :D

Joogasta innostuin myös ja säännöllisen epäsäännöllisesti olenkin joogaillut.





Sienestämisestä innostuin kans ja kävin muutaman kerran tuttavan ja Alin kanssa sienessä.
Ihanaa mennä metsään ja varsinkin viedä lapsi metsään, pois tästä kerrostalo ja betoniviidakosta. Mielestäni on tärkeää viedä lapset luonnon keskelle. Luonto on ihmeellinen.





Lähihoitajakouluun pääsin ja se alkaakin tammikuussa eli ihan pian jee ja hui!
Allaahille kiitos tästäkin vuodesta.
Innolla odotan seuraavaa.

Ali täytti 6 vuotta marraskuussa ja batman kakun tein
Ensi vuoden puolella jos Jumala suo, aloitan lähihoitaja opintoni ja Sabrin aloittaa päiväkodissa.



Tammikuussa on viimeinen imetystukiäiti kurssipäivä ja sitten olen valmis imetystukiäiti. Guasha koulutus kiehtoisi myös.

Katsotaan saammeko myös oman karvaisen vauvan.
Tällä hetkellä olemme Oulussa käymässä näin lomalla. Raketit paukkuvat ulkona kun kello on 0.05. Vuosi 2017.
Puhelimella pikaisesti tämmöisen vuoden lopetus postauksen näpyttelin.

Nyt hyvää yötä. Nähdään ensi vuonna jos Jumala suo. <3