Prinsessa Käkkärähäärä

Yksi kaunis ilta olimme kävelemässä lasten kanssa kotiin ja Sabrin näki kuun. Ja Sabrinhan on meidän pieni prinsessa.
Tällä prinsessalla on hyvin vaatimattomat toiveet. Tällä kertaa hän haluaa kuun itselleen. Hän haluaa leikkiä kuulla niinkuin pallolla. Ja hän hermostuu jos ei sitä saa!
Siitä se ajatus sitten lähti... Tässä olkaa hyvä; Prinsessa Käkkärähäärä.
Kommenttia, mielipidettä kiitos!

Olipa kerran pieni tyttö. Tämä pieni tyttö oli prinsessa. Tällä pienellä pinsessalla oli kullanruskeat kiharat hiukset. Hänen hiuksensa olivat niin käkkärät ettei varmasti kenelläkään oltu koskaan semmoisia kiharoita nähty. Ja kiharoiden lomassa kimalteli oikea kulta.

Tämä pieni prinsessa rakasti vauvoja ja olikin niitä itselleen adoptoinut maailman eri puolilta tusinan veraan. Jokaista vauvaa prinsessa rakasti koko sydämestään ja vaikka vauvat olivatkin vain posliinia, prinsessa työnsi niitä ulkona vaunuilla joissa oli tusinan verran paikkoja!
Pienen prinsessan äiti joogasi päivät läpeensä ja kun äiti oli monimutkaisissa jooga-asennoissa solmussa tai kenties seisoi päällänsä, silloin pieni prinsessa leikki kiharaturkkisen, kerman värisen kissansa kanssa.
Pienellä prinsessalla oli myös isä, punapartainen ja pehmeäsydäminen. Isän sydän oli niin pehmeä, ettei hän koskaan raaskinut pientä prinsessaa komentaa tai kieltää mistään.
Pehmeäsydäminen isä oli ostanut prinsessalle vaaleanpunaisen yksisarvisen hevosen kun prinsessa oli niin kauniisti pyytänyt.
 Siellä se yksisarvinen heidän olohuoneessaan söi porkkanoita. Ja öisin nukkui prinsessan ison sängyn alla, tai juoksenteli kiharakarvaisen kissan kanssa ympäri huoneita ja piti semmoista kopinaa ettei prinsessan äiti ja isä saaneet nukuttua. Mutta silloin isä ja äiti työnsivät pumpilia korviinsa.
Pienellä prinsessalla oli myös isoveli. Isoveli rakasti pientä prinsessaa kovasti ja pieni prinsessa rakasti kovasti veljeään. Isoveli oli suuri ja vahva eikä koskaan kieltänyt vaikka pieni prinsessa joskus nipisteli veljeään poskista ja hyppi veljensä mahan päällä kun tämä nukkui. Eihän tämä veljeä haitannut sillä hänhän oli suuri ja vahva ja rakasti prinsessaa kovasti.

Eräänä sametinlämpimänä iltana pieni prinsessa oli ulkona kävelemässä ja työntämässä posliinivauvojaan koristeellisilla vaunuillaan, kun hän näki jotain uskomattoman kaunista.
Se oli hohtava ja suuri ja valaisi loisteellaan koko taivaan. Se oli suuri Kuu joka loisti kullanvärisenä keskellä taivaankantta, kaikkein ylimpänä taivasta.
Suuren kuun alapuolella, leikkivät hippaa pienet tähtipojat, he jahtasivat toisiaan kilpaa takaa ja jättivät jälkeensä kultaista kimalletta, mutta eivät näyttäneet pitävän suurelle kuulle yhtään seuraa.
Ehkä kuu oli liian suuri heidän hippa leikkiinsä, kuka tietää.
Pieni kähärätukkainen prinsessa halusi tuon yksinäisen suuren kuun itselleen. Hän ajatteli että voisi pitää kuulle seuraa ja lukea sille tarinoita. Lisäksi suuri kuu voisi aina iltaisin valaista pienen prinsessan huonetta, eikä prinsessa tarvitsisi enään yövaloa pistorasiaansa.
Suuri kuu olisi myös varmasti hienoin ja kimaltavin pallo, jollaisen kukatahansa pieni tyttö voisi haluta leikkeihinsä.

Pieni prinsessa marssi sisälle kotiinsa, niin kiire hänelle tuli, että unohti kaikki kaksitoista vauvaansakkin ulos. Vaikka pieni prinsessa kovasti vauvojaan rakastikin, joskus hän saattoi ne unohtaa. Äiti lohdutti ja sanoi ettei lasten unohtaminen ole ihmekkään noin monen lapsen kanssa.
Pieni prinsessa marssi päättäväisesti isänsä luokse ja kauneimmalla äänellään kertoi isälleen nähneensä jotain niin kaunista mutta niin yksinäistä. Ja koska prinsessa halusi olla kiltti, eikä halunnut että kukaan on yksinäinen, hän haluaisi tämän kuun itselleen.
Prinsessan suloinen ääni ja kaunis ajatus sulatti jälleen prinsessan isän sydämen niin että isä heltyi ja kutsui heti prinsessan isoveljen paikalle.
Yhdessä isoveljen kanssa prinsessan isä teki suunnitelman, jossa heidän piti ensin rakentaa maailman suurin hyppyri. He tarvitsivat paljon, paljon puita ja kiviä rakennusaineiksi.
Rakentamisessa kesti ainakin kaksisataa päivää ja yötä.
Kun suurensuuri hyppyri oli valmis, valmistautui prinsessan isä pomppaamaan hyppyrillä kuun luokse.
Hän oli solminut vyötäisilleen ison ja vahvan narun.
Hän meni hyppyriin ja pomppasi sillä kovasti kauas kauas kuun luokse että jätti jälkeensä vain punaista haituvaa joka oli parrasta irronnut.
Kuun luona isä otti ison narun vyötäisiltään ja sitoi sen kuun ympärille ja kiinnitti sen vahvalla solmulla kiinni.
Sitten hän lähti laskeutumaan takaisin maanpinnalle, naru kädessään, vetäen kuuta perässään´kuin ilmapalloa.
Pieni prinsessa oli hurjan iloinen saadessaan kuun itselleen ja moiskautti ison märän pusun isänsä pehmeään partaan. Isän posket punastuivat.

Päästyään prinsessan luokse, kuu loisti kirkkaammin kuin koskaan aiemmin, sillä hän ei ollut enään yksinäinen.
Nyt ulkona saattaa nähdsä kiharahiuksisen, kultaa hiuksissaan olevan pienen tytön jolla on mukanaan loistava kuu ilmapallonaan ja tusina vauvaa vaunuissaan.
Jos tämmöisen tytön kohdalle satut, tiedä että hän on prinsessa.