torstai 9. helmikuuta 2017

Luovaa ilmaisua!

Tänään oli erillainen koulupäivä!
Pääsimme toteuttamaan luovaa ilmaisua eli siis juuri hyvää harjoitusta ja ideoita tulevaa työssäoppimista ajatellen joka alkaa siis kymmenen päivän päästä!
Sain tietää että omassa ryhmässäni on 4-5 vuotiaita. Olisin ehkä toivonut 0-3 vuotiaita mutta väliäkö tuolla.



Tänään siis maalasimme, muovailimme ja teimme satuhierontaa toisillemme!
Kivan piristävää vaihtelua tunnilla vain istumiselle.
Teimme ryhmien kanssa erillaisia tarinoita jotka sitten esitimme toisille. Meidän tarinassa seikkaili aavikolla ujo norsu, ujo susi, kiltti pesukarhu ja isokorvainen kissa.



Otin sitten tuon ison paperin johon olimme maalanneet mukaan kotiin, kun ajatuksenani oli että annan lasteni taiteilla siihen kaikkea kivaa ja sitten voidaan laittaa se vaikka seinälle.
No, jälleen kerran peremmin sanottu kuin tehty.



Kun samaan paperiin taiteilevat kuusi vuotias ja kaksi vuotias niin lopputulos on se että kaksi vuotias piirtää ympäri paperia niitä omia kaksi-vuotiaan-taiteilujaan ja kuusi vuotiaalla olisi hieno visio päässään jonka haluaisi oikein hienosti piirtää paperille niin eihän siitä yhteistyöstä tule yhtään mitään kun isoveli huutaa että pikkusisko pilaa hänen työn.
Niin äiti sitten puuttui peliin ja totesi koko idean olleen tuhoon tuomittu ja otti koko jutun pois.
Että sen pituinen se meidän luova hetkemme.


torstai 2. helmikuuta 2017

Eväitä elämään ja sosiaalisiin taitoihin

Koetko olevasi sosiaalinen?
Varmaan monet meistä ovat sosiaalisia, itse myös mutta toki olen joskus myös oikea kotihiiri.
Okei, olet sosiaalinen mutta entä onko sinulla hyvät sosiaaliset taidot?
Sitäpä olisi hyvä kaikkien miettiä hetki.
Huomaatko eron, sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot.
Yhtä opettajaani lainaten; voit olla todella sosiaalinen, mutta sun sosiaaliset taidot ovat aivan surkeat.
Tai joku voi olla ettei olekkaan yhtään sosiaalinen persoona, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat mahtavat.

Koulussa ollaan opiskeltu lasten kasvun ja kehityksen asioita.
Mielenkiintoisia asioita ja omasta mielestä myös aika helppoja.
Taitaa tämä jakso ollakkin kaikkein helpoin jakso tässä koulussa.
Paljon sitä tietenkin peilaa näitä asioita omaan äitiyteen ja miten on toiminut ja toimii omien lasten kanssa. Ja äidithän ovat tunnetusti hyvin itsekriittisiä omasta äitiydestään.
Itsekkin ajattelen monesti että monia asioita olisi voinut toisin tehdä tai pitäisi tehdä enemmän, pitäisi olla aktiivisempi, pitäisi, pitäisi..
No jokainen äiti varmasti parhaansa tekee.
Mutta hyviä vinkkejä tunneilta on saanut, asioita mitkä kyllä jo olen tiennyt, mutta kun niitä kertaa ja pohtii, tulee into taas toteuttaa niitä paremmin omassa arjessa.

Asiasta tulikin mieleen, että kyllä nyt kun olen itse äiti, niin ymmärrän sen kun oma äitini on sanonut että minä olen ollut harjoituskappale koska olen esikoinen. Nyt katson omaa esikoita ja ajattelen että voi harjoituskappale reppana. :)
Alin taidetta :)
Lähihoitajan ammattia miettiessä mulla tulee mieleen se miten hyvä asia on että ollaan niin paljon tekemissä tosi erillaisten ihmisten kanssa. Kaikkien kanssa sun on tultava toimeen ja erilaisten ihmisten parissa toimiminen varmasti avartaa näkökulmia paljonkin.
Ja siitä on varmasti apua ja eväitä ihan muuhunkin elämään kuin vain ammatin takana työskennellessä. Vuorovaikutustaidot ja juurikin nuo sosiaaliset taidot ainakin toivonmukaan kehittyvät ja todella oppii toimimaan erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten parissa paremmin.
Näitä asioita painotettiin kovasti myös imetystukiäiti kurssilla.

Pitää myös ihan erikseen kehua meidän opettajaa, mielestäni hauska ja avoin ja inspiroiva!
Tunnilla mielenkiintoista kuunnella opetusta ja se on plussaa.
Tänään pääsimme heti aamusta laulamaan!
Siellä me lauloimme lastenlauluja lumiukoista ja jäniksen pitkistä korvista.
Tulevaan työssäoppimiseen valmistautumista..

Fröbelin palikat oli joskus kova sana ja yhä näistä saa korvamadon itselleen ja lasten kanssa on välillä hauskaa laulaa pumppulaulua ja pumpata tai leijonanmetsästyslaulua.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Opiskelijaäidin jorinapostaus


Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Elämä on myös hyvin hauras ja joskus myös hyvin raskas.




Koulu on tosiaan alkanut ja samalla on lähtenyt rullaamaan myös Sabrinin päiväkotielämä.
Taivaalla on alkanut näkymään aina välillä omituonen valoimiö, nimittäin aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Koulussa onkin jo kuukauden päästä tulossa ensimäinen työssäoppimisjakso, joka on päiväkodissa.
Aika lyhyitä koulupäiviä on ollut, mutta nyt on alkanut tulemaan kotitehtäviä joita sitten kotona teen hyvällä ajalla kun lapsetkaan eivät ole vielä tulleet kotiin.
Ja blogia on myös hyvä aina välillä muistaa kurkata ;)

Imetystukiäitiyden olen startannut käyntiin ja ensimäinen imetystukiryhmässä tukiäitinä olokin on koettu. Se oli kyllä lähinnä toisten tukiäitien kanssa keskustelua ja ajatustenvaihtoa kun tällä kertaa paikalle ei tullut muita kuin vain me tukiäidit lol.
Hyvin vaihtelevasti kuulemma käy porukkaa, joskus on kymmenen ja joskus neljä mutta kovin harvinaista kuulemma ettei olisi ketään.
Itse en ole aiemmin edes käynyt imetystukiryhmässä, nyt siis alan tukiäidin roolissa aina ryhmässä käymään.
Oletteko te käyneet imetystukiryhmässä? Millainen kokemus oli?
Mietin että onkohan monella äidillä kynnys lähteä tämmöiseen ryhmään?
Joskushan voi sattua niin kivasti että ryhmästä löytyy hyvin samanhenkisiä ihmisiä ja löytyä ehkä jopa ystävä. Ja jos ryhmä tuntuu kovin lämminhenkiseltä ja kivalta toisten äitien kohtaamispaikalta, saattaa ryhmästä muodostua sellainen johon mennään vain tapaamaan niitä ryhmäläisiä, vaikka ei mitään imetykseen liittyvää ongelmaa olisikaan.
Ja siis imetystukiryhmähän ei ole vain imetysongelmasta kärsiville tarkoitettu, ei todellakaan, ihan väärä luulo jos semmoinen luulo jollain on.
Imetystuki ryhmään  voi tulla oikeastaan kuka vain, niin imettävä äiti kuin imetyksen jo lopettanut äiti, äiti joka ei ole imettänyt lainkaan, imettävän äidin lähipiiri, ystävät, puolisot, ihan kuka vain. Imetystukiryhmä voi olla paikka tavata toisia pienten lasten ja vauvojen vanhempia imetysmyönteisessä hengessä.
Tässä mammakeitaan hyvä teksti aiheesta kuka voi tulla imetystukiryhmään:
"Voinko tulla imetystukiryhmään?"

Että tämmöistä tänne kuuluu, tällä hetkellä koulua, vilkasta perhe-elämää ja siinä sivussa myös näitä imetystukiäidin hommia.
Tämmöisen ihanan piirrustuksen sain lahjaksi. Tuo Umeima täti olen minä ja tuo äiti on piirtäjän äiti :)

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Muistan kun lapsena sain kortin parhaalta ystävältäni jossa luki tuo lause kun rakas lemmikkijyrsijäni oli kuollut.
Semmoista tänään blogin puolelle, nyt siirrynkin etsimään tietoa lastenhoitajan työn historiasta!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Valmis imetystukiäiti!

Nyt on viimeinen imetyksen peruskurssin kurssipäivä pulkassa ja me ryhmäläiset olemme nyt valmiita imetystukiäitejä. Hyvä me. Tärkeä aihe ja todella hienoa saada lisää naisia mukaan edistämään imetystä!


Kurssipaikan tila täynnä erilaisia naisia, joita kaikkia yhdisti tämä halu edistää imetystä ja olla mukana imetystukiäitinä. Hieno energia oli tänään läsnä ja sen tunsi ilmassa.
Kurssi oli hieno, kiitos paljon järjestäjille.
Varsinkin tämä viimeinen kurssipäivä jäi mieleen voimaannuttavana.
Kurssilla oli erilaisia taustoja, erilaisia ja hienoja kohtaamisia ja tarinoita.
Mistä jokaisella meistä tulee se palo edistää tätä tärkeää asiaa?
Toivottavasti saan ja saamme kokea vielä paljon hienoja kohtaamisia niin tässä imetystukiäitiydessä kuin muussakin elämässä.
Niitä odotellessa!





Nyt minut ja monet uudet (sekä tottakai vanhat) imetystukiäidit löydät facebookin imetyksen tuki ryhmästä vastailemasta kysymyksiinne, niin siellä ryhmässä kuin myös yksityisviestein. Jotkut lähtevät myös vetämään eri paikkoihin imetystukiryhmiä, ehkä tekemään jopa kotikäyntejä yms.
Joten nähdään ehkä imetyksen parissa!


Jokainen imetys on arvokas.




perjantai 13. tammikuuta 2017

Tunne Tissisi!



Pienet, isot, pyöreät,
 pitkulat, nätit, kurttuiset, terhakkaat,
 eripariset, roikkuvat, ihanat, maitopussit, rakastettavat.

Ihan mitä vain näistä tai jotain niiden väliltä, ne ovat omat. Omat rinnat
. Naisen rinnat. Tissit.
Läpi elämän kulkevat mukana, tai ehkä jäljellä vain arpi, muuttuvat ja muotoaan muuttavat kuten keho muutenkin. Eri elämänvaiheessa ehkä eri tehtävää toimittavat.
 Jollekkin uhkuvat seksuaalisuutta, toiselle ovat vauvan tai lapsen ruokintaa varten, jollekkin ihan samanlainen kehonosa kuin vaikka käsivarsi.

Kulttuuri ja ympäristö vaikuttaa myös paljon ajatteluumme, myös rinnoista.
Voidaan ajatella onko rintavaon sopiva näkyä ja kuinka paljon. Entä jos rinnalla on lapsi ruokailemassa? Kuuluuko se piilottaa? Jossain päin maailmaa on normaalia että naiset kulkevat yläosattomissa.
Jossakin ehdottomasti pidettävä piilossa.


Kauneus on toki katsojan silmässä, mutta mielestäni rintojen ei kuulu olla luonnottomat muovipallot eikä se ole kaunista.

Omaa kehoa johon myös rinnat kuuluvat, kannattaa kuitenkin rakastaa ja arvostaa ja pitää hyvää huolta.

Rintoihin tulisikin jokaisen erityisesti kiinnittää huomiota. Naisen tulisi olla tietoinen rintojensa muutoksista kuukautiskierron eri vaiheissa.
 Rinnat tulisi tunnustella läpi joka kuukausi, mielellään joka viikko. Aikaa siihen ei paljoa mene, meikkaamiseen ja hiusten laittoon kuluu enemmän aikaa. Ja aihe on tärkeä. Miksi?
Koska rintasyöpä on naisten yleisin syöpä. Siihen sairastuu elämänsä aikana noin joka kymmenes nainen. Parantumisen ja syövän kokonaan poissaamisen kannalta todella tärkeää on todeta syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sen vuoksi kaikki vähänkin epäilyttävät rintojen muutokset on tutkittava lääkärissä.
Oireita voi olla esimerkiksi nännistä erittyvä neste (epänormaalia jos et ole raskaana tai tottakai imetä) Tavallisin oire on rinnasta tai kainalon alueelta löytyvä kyhmy. Myös erillaiset ihomuutokset, esimerkiksi ihon punoitus, vetäytyminen tai appelsiini-iho.

Riski sairastumiseen nousee iän myötä, muttei tarkoita etteikö nuori voisi sairastua rintasyöpää, toki elämäntavoillakin on merkitystä.

Haluan kirjoittaa aiheesta koska koen aiheen tärkeäksi ja huomionarvoiseksi.

Tässä vielä ohjeet rintojen tutkimiseen:

Tutki rinnat kuukautisten jälkeen, jolloin rintakudos on mahdollisimman pehmeä. Voit tutkia rinnat ensin peilin edessä yläruumis paljaana, kädet alhaalla riippuen. Nosta kädet ylös (pään yläpuolelle) ja tarkkaile liikkeen aikana, sekä alkuasennossa seisten, onko rinnoissa muodonmuutoksia tai sisäänvetäytymiä. Tarkasta myös nännit ettei niissä ole muodonmuutoksia, pysyviä sisäänvetäytymiä tai esim. veristä vuotoa.

Käy selin makuulle, siten rintarauhasten tutkiminen on helpompaa. Tutki rinta pehmein painalluksin ja liikkein. Mikäli kovettumia on, ne tuntuvat käden ja rintakehän välissä. Tee tutkimus sekä toinen käsi alhaalla että ylhäällä.

Tunnustele lopuksi kainalokuopat samoin kuin rinnatkin. Rintasyöpä voi aiheuttaa suurentuneita imusolmukkeita kainalokuoppaan. Suurentuneet imusolmukkeet tuntuvat pikkurillinpään/sormenpään kokoisina nysterminä.
Rintojen tutkimiseen voit aina pyytää apua ja opastusta terveydenhoitajilta esim. omasta terveyskeskuksestasi.
Aina löytynyt kyhmy tai patti ei ole kasvain, se voi olla esimerkiksi turvonnut rauhanen. Tutkimalla selviää! 
Asiaa ei kannata pelätä tai stressata mutta ehdottomasti rintoja kannattaa tarkkailla ja tutkia ja jos et vielä niin tee, aloita heti tässä kuussa ja ota tavaksi, helposti se tapahtuu esimerkiksi suihkussa!


Lopuksi kirjoitan tähän runon joka löytyi Sydänääni- lehdestä:

Minun tissini kauniit on
kun on lerpunlaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on lerpunlaiset

Minun rintani kauniit on
kun on terhakkaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on terhakkaiset

Ketunnokkani kauniit on
kun on pikkaraiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on pikkaraiset

Minun daisarit kauniit on
kun on uhkeanlaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on uhkeanlaiset

Minun tisuni kauniit on
kun on söpönlaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on söpönlaiset

Maitokannuni kauniit on
kun on heruvaiset
Heiluu ja pilkahtaa
kun on heruvaiset

Omenaiseni kauniit on
käteen sopivaiset
Heiluu ja pilkahtaa
käteen sopivaiset

Minun rintani kaunis on
vaik on yksinäinen
Heiluu ja pilkahtaa
vaik on yksinäinen

Rintakehäni kaunis on
arvet muistonani
Heiluu ja pilkahtaa
arvet muistonani

Kaikkien rinnat kauniit on
vaik on erilaiset
Heiluu ja pilkahtaa
vaik on erilaiset