Kesä ja siunattu kuukausi ovella.

Blogin hiljaiselosta huomaa sen ettei oikeasti ole ollut aikaa eikä energiaa kirjoittaa tänne mitään mikä on kyllä harmi kun sitten pitää miettiä että mitäs sitä on tapahtunut taas tässä välissä ja yrittää tiivistää asiat jotenkin järkevästi.

Kevät alkaa olla takana päin ja kesä on aivan ovella. Kesäloma itsellä kuitenkin alkaa vasta 16.6 jolloin lähden Marokkoon. jonne mies pojan kanssa lähtee jo kesäkuun alussa, me mennään Sabrinin kanssa sitten perästä. jos Allaah suo.
Mulla on siis nyt kuntoutumisen tukemisen työssäoppiminen menossa ja olen alzheimeria sairastavien vanhusten hoivakodissa.



Paljon uusia asioita opittavana ollut ja koulutehtävät päälle, kaikenmaailman tutkintosuunnitelmien teot ym meinaa vähän stressata.
Tuntuu että kun on ollut päivän töissä ja töissä antanut itsestään kaiken niin vihdoin kun kotiin pääsee, tuntuu että mistä sitä energiaa saisi vielä revittyä kotitöihin, ruuan laittoon, lapsiin. Onneksi on mies joka auttelee ja kaikki ruokaostokset hoitaa. Hattua tai huivia kyllä nostan yksinhuoltajille jotka yksin pyörittävät kaikkea.
No kyllä tähänkin alkaa tottua, mutta luulen että kun kaikki on niin uutta niin se vie paljon energiaa.

Mutta joo, arki pyörii, koulutehtäviä, töitä, kotihommia, ulkoilua.. siitäpä se arki aikalailla on koostunut.

Mistynen voi hyvin kans, nauttii auringossa makoilusta!

Kesä näyttää vihdoin tekevän tuloaan ja on ollut ihanan lämpimät ilmat. Tänäänkin on lämmin, vaikka vettä satoi aiemmin. Kun töistä tulin, ripsi vähän vettä. Mä nautin myös pienestä kesäisestä veden ropinasta, en siis mitään kaatosadetta tarkoita, (vaikkakin kyllä se kaatosadekkin aina joskus on kiva, varsinkin ukonilmalla) mutta semmoinen pieni piristävä sadekuuro on kiva. Sen jälkeen ilma tuoksuu ihanalta ja tänään oli juuri semmoinen ihana kesäisen sateen tuoksu! ah.



Tänä iltana alkaa muslimien siunattu paastokuukausi, Ramadan, joten illalla syömme hyvin ja ennen auringon nousua ja sitten olemmekin huomenna auringon noususta auringon laskuun syömättä ja juomatta. Toki Ramadaniin on paljon paljon muutakin kuin paastoaminen ruuasta ja juomasta.
Mutta siunattua ja ihanaa Ramadan kuukautta kaikille sitä viettäville.
Allaah hyväksyköön paastomme ja hyvät tekomme ja vahvistakoon ummaa aamin.

Tänä iltana yörukouksen jälkeen siis Ramadanin ensimmäinen taraweeh rukous. Taraweeh rukoukset ovat siis vain Ramadanina olevia vapaaehtoisia rukouksia, joita olisi hyvä rukoilla. Ovat yksi osa Ramadania ja tuovat siunattua Ramadan fiilistä.
Tässä pari linkkiä joista voi taraweeh rukousta seurata suoraan Mekasta:
http://mecca.net/live-tv-channels/taraweeh-tv/
facebookin sivu josta näkyy myös livenä.

Kevät tuli, lumi suli, blogi sanoi pulipuli.

Blogi on elellyt hiljaiseloa nyt yli kuukauden ajan.
Edellisen postauksen lopussa lupailin seuraavaksi tekstiksi mietintää siitä voiko lapsi olla mukana synnytyksessä ja kuinka paljon ja miten lapselle voi kertoa seksistä.
En ole nyt kuitenkaan saanut inspiraatiota (tai energiaa) aiheesta kirjoittamiseen joten kirjoittelen nyt vain kuulumispostausta kuukauden ajalta, aiheesta kyllä tulossa kunhan tekstin saan valmiiksi.

Elikkäs joo tähän väliin on mahtunut kaikenlaista. Työssäoppiminen ja tutkintoviikko on takana päiväkodilla, kasvun tukeminen ja ohjaus meni numerolla K3 läpi.
Mielestäni harjoittelu meni ihan kivasti, lapset olivat ihania ja heitä tuli vähän ikävä. Myös työntekijät olivat mukavia ja ilmapiiri päiväkodissa muutenkin hyvä. Kiva että ensimäinen työssäoppiminen oli juurikin tämä lasten kanssa tehtävä, koska on kaikkein helpoin tämän koulutuksen työssäoppimisista.
Mielestäni kehityin työssäni ja sain enemmän varmuutta työhöni, kun enemmän paikka ja lapset tulivat tutuiksi.
Yhteensä siis harjoittelua oli viisi viikkoa ja kuudes viikko oli tutkintoviikko, eli näyttöviikko.

Seuraava työssäoppiminen on jo kolmen viikon päästä! Itsellä on harjoittelupaikkana hoivakoti jossa on dementoituneita vanhuksia.
Siispä kohti uusia haasteita!
Tuntuu että seuraava työssäoppiminen on hirmuisen nopeasti huh.

Meille on myös muuttanut uusi perheenjäsen, Misty.
Misty on Cornish rex rotuinen tyttökissa, joka aprillipäivänä täytti 3 vuotta.



Viralliselta nimeltään hän on "Just kidding" ja entisessä kodissaan hänen kutsumanimensä on ollut Jekku, meille tullessa kuitenkin halusimme nimen vaihtaa Mistyksi. Ollaan paljon toisteltu Misty nimeä aina kutsuttaessa ja kissa kyllä tunnistaa sen jo.
Aluksi oli tarkoitus että meille tulisi pentu cornish rex mutta sitten satuin näkemään ilmoituksen tästä kissasta ja kävimme kissaa katsomassa ja päädyimme sitten tämän ottamiseen kun niin hyvänoloinen kissa oli. Ja Misty onkin valloittava rouva!
Misty on edellisessä kodissaan saanut pentujakin.



Cornish rex rotuna on ihana. Kun aloin eri rotuihin tutustumaan, kiinnostuin kovasti devon rexeistä, jotka ovat samanluontoisia cornareiden kanssa, ulkonäöltään vain vähän erillaisia. Juurikin näiden kissojen luonteeseen rakastuin, cornish ja devon rexit ovat hyvin aktiivisia ja seurallisia kissoja. Ehkä vähän koiramaisia. Uteliaita ja ovat kiinnostuneita kaikesta uudesta. Ehdotonta plussaa on että kissoista ei lähde karvaa. Devon rexeillä on vähän enemmän karvaa kuin cornareilla joten niistä taitaa lähteä vähän jotain untuvan tyylistä nukkaa karvanlähtöaikana, cornish rexeistä ei sitäkään kun niillä on niin lyhyt turkki. Eli voit mustat vaatteet päällä huoletta helliä cornish rexiä, ilman että vaatteissasi näkyy mitään. Kissan turkki on silti hyvin pehmeä ja kihara.
Kävin katsomassakin devon rex pentuja ja ovella ennenkuin olin edes saanut kenkiä pois jalasta, olkapäälleni hyppäsi kissa keikkumaan. Joidenkin näiden kissojen lempipuuhaa onkin keikkua omistajiensa olkapäillä.
Suunnittelimme devon rex pennun ottoa sijoituskissaksi mutta sen idean sitten hylkäsimmekin.



Sitten cornish rex alkoi kiinnostamaan enemmän ja soittelin paljon eri kasvattajille ja varasimme yhden pennun. Kuitenkin samaan aikaan katselin ilmoituksia jos olisi uutta kotia etsivä aikuinen kissa..
Sitten tulikin vastaan ilmoitus Jekku-kissasta joka etsii uutta kotia sen vuoksi ettei tule toimeen perheen yhden toisen kissan kanssa.



Ja niinpä kissa muutti meille ja on mukavasti kotiutunut. Ensimäisen viikon maukui päivisin ja öisin mutta sitten rauhottui ja on jo kotiutunut hyvin.
Misty on ollut meidän mukana kyläilypaikoissa ja ollaan valjasteltu ulkona.
Haluankin totuttaa kissan auton kyytiin ja muutenkin ulkona liikkumiseen ja eri paikoissa käymiseen, uitelias kissa kun on niin lupaavasti on alkanut kaikki.



Niin se kevät tuli ja lumet suli. Lapsille on kaivettu kevätkamppeet esille ja pyörät ja potkulaudat!

Mitenkäs on muilla kevät sujunut?

Kevättä kohti!

Se on maaliskuu ja mie starttasin kevään vaihtamalla kasveilleni mullat!

Tykkään kasvatella kasveja ja sormien multaan työntäminen on ihanan terapeuttista!

Monet kasveistani kuoli viime vuonna kun Marokossa olin monta kuukautta ja vasta alkusyksystä tulin takaisin Suomeen, mutta muutama on sinnikkäästi hengissä pysynyt, nuutuneita mutta hengissä ja näin kevään tullessa alkaneet piristymään ja uusia lehtiä puskemaan.



Tässä ensimäinen, viirivehka.
Se ei tällä hetkellä komea ole, mutta pieni ylpeyden aiheeni kuitenkin. Se nimittäin kesti kuukausien kuivuuden ihmeellisesti vaikka viirivehkan mullan pitäisi aina kosteana pysyä. Se oli kuolleen näköinen kun kotiuduimme, mutta kun kastelin, alkoikin se kasvattamaan uutta vihreää.
Tämän ostin aikoinaan yhdeltä naiselta ja se oli hirmuisen iso jätti ja aika huonolla hoidolla ollut, oli puoleksi kuivettunut. Raahasin sen suuressa altakasteluruukussa kävellen hiki huivissa kotiin kun halvalla sai :D Vaihdoin mullat ja jaoin kahteen osaan, toisen osan lahjoitin pois ja niin se piristyi ja alkoi kukkimaankin. Eli on viirivehkan elämä ollut koettelemusta tähän asti, mutta sitkeä sissi tuntuu olevan! :)

Sitten on peikonlehti joka sekin odotti hengissä. Se roikkuu simpukka-amppelissa keittiössä, roikkui jo aiemmin, mutta kasvoi niin nopeasti niin paljon että alkoi olla liian iso tuohon paikkaan, joten vaihdoin sen isoon ruukkuun olohuoneen lattialle, mutta siinä on kärsinyt pikkuisista kätösistä jotka sen lehtiä aika on käyneet repimässä, nyt leikkasin siitä osan ja laitoin taas tuohon amppeliin piristämään kettiötä.

Sitten on vuorossa posliinikukat joita oli useampikin, mutta nämä kaksi jotka hengissä olivat odottamassa. Ostin ne pistokkaina ja ovat aika hidaskasvuisia joten aika pieniä ovat vielä, mutta näyttää taas uutta pikkulehteä tulevan! Mun mielestä on ihanaa seurata keväisin ja kesäisin kasvien ja kukkien kasvamista.

Sitten ehkäpä lemppari kasvini. Pullojukka. Aiempi pullojukka oli kuollut, mies oli kastellut sen hengiltä joten ostin tämän uuden vanhan tilalle! Komean karski ulkonäkö!
Tälle ei tarvitse joka vuosi multaa vaihtaa, vain isompaan ruukkuun kun kasvaa isoksi.

Viimeisenä nukkumatti jonka ostin aivan kuivettuneena ja nuutuneena s-marketista nyt talvella, mutta joka piristyi ja on kasvanut hirmuista vauhtia!

Semmoinen mun kevään startti, mitenkäs muilla?
Seuraavassa postauksessa meinaan kirjoitella ajatuksia aiheesta, voiko lapsi olla mukana synnytyksessä ja kuinka paljon lapselle voi puhua seksistä?

Ensimäinen top-päivä

Tänään se sitten alkoi. Nimittäin ensimäinen työssäoppiminen päiväkodilla.
Ensimäinen päivä siis takana.
Täytyy kyllä myöntää että aamulla vähän jännitti lähteä töihin.
Mutta aika pian paikanpäällä jännitys hälveni. Tämä hiihtolomaviikko on aika hyvä pehmeä lasku kun hoidossa on vähemmän lapsia.

Aamulla nappasin bussipysäkillä kuvan

Aika luonnostaan mulla tulee lasten kanssa touhuaminen enkä sitä sillain arastele tai ujostele.
Sain kaikkia hauskoja kysymyksiä lapsilta, kovasti esimerkiksi mun suomalaisuuttani kyseenalaistivat.
Kysyivät olenko ulkomaalainen ja onko mun nimi oikeasti Jenna (jep se on virallinen nimeni) ja olenko aivan varmasti syntynyt Suomessa.
Miksi mulla on huivi päässä ja miksi en ota sitä pois, millaiset hiukset mulla on.
Yksi tyttö kyllä sitten kehuikin kovasti että mulla on niin kovin kaunis mekko ja huivi. Oli siis ihan vain perus musta abaya, kiitin kauniisti.

Tuommoisen kivan korin ostin kirpparilta kahdella eurolla ja työnsin siihen kultaköynnökseni. En malta odottaa kevättä ja sitä että saan taas työntää sormet multaan ja herätellä kasvit talviunosilta. Viherpiiperrys on kans kiva juttu!

Ihanaa kevään odotusta!

Karvaista perheenlisäystä ja leijonanmetsästystä!

Perheenlisäystä odotellessa.

Karvaista sellaista.
Nyt raotan vähän tänne bloginkin puolelle. Ensi kuun aikana pitäisi uuden vauvan muuttaa meille. Ihanaa ja mä en jaksa odottaa!
Oikein ärsyttää itsessä se piirre, että olen kovin kärsimätön, kaikki mulle ja heti tyyppi.
Lapsetkin odottelee jo kovasti mutta taitaa äiti olla tässä perheessä se joka eniten odottaa.
Tilasin kantolaukun mustista ja mirristä kun oli -60% alennuksessa!





Mä tykkään leipomisesta. Leivon yleensä erilaisa kakkuja ja piirakoita. Pullia ja keksejä en oikein harrasta..
Leipomisessa parasta on kulhojen nuoleminen ja ärsyttävintä varmaankin sitten ne lopputiskit!
Mun on hirmuisesti tehnyt mieli mangojuustokakkua!
Ja juurikin sitä mihin tulee liivatetta ja jonka pitää hyytyä jääkaapissa. Mutta koska mulla ei ole tällä hetkellä nautaperäistä liivatetta enkä jaksa hyydyttelyjä kun tosiaan kärsimätön olen niin ajattelin että no teen semmoisen uunissa tehtävän mangojuustokakun, sekin kelpaa enemmän kuin hyvin!
Mutta mies ei sitten innostunut ideasta vaan hänen teki mieli jotain minttusuklaista.
No leipasin pätkiskakkua.
Pätkikset on ihania!
Mutta tämä kakku olikin vähemmän ihana.
Ei tullutkaan niin hyvä mitä odotin ja kakku taisi jäädä vähän raa'aksikkin vaikka pidin uunissa kauemmin kuin ohjeessa sanottiin.





Eli nyt sitten tekee yhä vieläkin mieli sitä vitsin mangojuustokakkua! Ihan vain vinkkinä jos joku ihana sitä haluaa leipasti niin musta saa kahvitteluseuraa! :D

Ja koulussa oli jälleen tänään luovanilmaisun päivä jossa teimme kuvakortteja.
Oma luovuus riitti just tähän ja tähän luovuus loppuikin tästä aiheesta.

Se on LEIJONA!

Miehen mielestä ei näytä yhtään leijonalta, vaan joltain norpalta :D
Poika arvasi että on koiranaamainen aurinko.
No naapurin poika sentään tunnisti leijonaksi.
Idea tälle leijonan päälle oli siis se että se työnnetään lorupussiin ja sitten kun lapsi tämän sieltä pussista vetäisee, niin laulamme fröbelin palikoiden leijonanmetsästyslaulun ja leikimme sen.
Ajattelin että viisi vuotiaat tykkäävät siitä varmaan kovasti.
Kun tosiaan siellä päiväkodissa mihin menen maanantaina työssäoppimaan, mun ryhmässä on viisi vuotiaita suurinosa, joten niiden kanssa kaikkea kivaa pääsen hommaamaan!

Tässä vielä video jos joku ei tiedä leijonanmetsästyslaulua ;)

Huomenna onkin sitten viimeinen koulupäivä ennen työssäoppimista ja meillä on nyyttärit!