Hei hei vuosi 2016!

Heippodeei ihanaiset!
Vihdoinkin pääsen laittamaan uutta postausta! Olemme olleet lomailemassa Pohjois-pohjanmaalla Haapavedellä ja Oulussa ja siellä ei ole oikein ollut tietokonetta käytössä, vain puhelin niin en ole postaillut.
31.12 näpyttelin "vuoden viimeisen postauksen" puhelimella vaivalloisesti, mutta kuvien lisäyksestä ei tullut yhtään mitään, niin tallensin sen tänne luonnokseksi ja tässä se nyt tulee, myöhässä mutta kuitenkin: 

Vuoden 2016 viimeinen päivä. Vuosi vaihtuu 10 minuutin päästä eli taitaa postaus valmistua vasta ensi vuonna. Mitä vuosi on pitänyt sisällään? Vuosi sitten tänäpäivänä olin Marokossa. Olin ollut siellä jo 2kk. Vielä monta kuukautta edessä.

Siellä tuli nähtyä ja koettua paljon niin kivoja ja iloisia hetkiä kuin myös negatiivisiakin hetkiä ja koti-ikävää Suomeen. Ehdottomasti kannatan matkustamista jos suinkin mahdollista. Matkustaminen avartaa todella.

Talvi aika marokossa oli aika vaikea, kun yksin olin ilman miestä enkä kieltä kunnolla osaa, talot olivat kylmät ja lapset kokoajan sairaana.
Mutta kesällä oli ihana kun mies tuli myös sinne ja matkusteltiin eri kaupunkeihin ja monia päiviä vietettiin rannalla. Rantapäivät oli ihania.

Aallot olivat isoja ja mahtavia!

Näitä ihania ja halpoja cappuccinoja ihanissa maisemissa tuli ikävä!

Marokossa ollessa alkoi mulle tulla selväksi todella se mitä haluaisin tehdä, haluan opiskella kätilöksi. Haluan imetyksen tukiäidiksi. Haluan tukea naisia heidän naiseudessaan ja omalta osaltani edistää naisten luottamusta itseensä ja omaan kehoonsa, varsinkin synnytyksessä ja imetyksessä.

Tämä puinen vulva-koru kuvaa mulle haavettani kätilön alasta

Elokuussa tulimme Suomeen. Alilla alkoi esikoulu ja oli iso muutos pojalle joka oli pitkän ajan ollut ihan erilaisessa kulttuurissa. Eskarin alku oli aika rauhatonta ja Ali oli kovin väsynyt aina eskari päivien jälkeen. Sitten kuitenkin arki kulki eteenpäin viikko viikolta ja Alillakin rauhottui eskarissa ja helposti sai uusia kavereita.

Sabruskaisen askarteluja puistolla

Me asukaspuistoiltiin joka päivä Sabrinin kanssa ja puistomammat ja lapset tulivat tutuiksi.

Pääsin imetystukiäiti koulutukseen ja sitä olen nyt loppuvuodesta käynyt.

Helsingissä Metropoliassa järjestettiin avoimet kätilökahvit ja avoimet ovet Suomen kätilökoulutuksen täyttäessä 200 vuotta. Menin sinne ja oli kyllä todella mielenkiintoisia asioita ja palo alaa kohtaan vain kasvoi!
Ensimäisenä päivävä kätilökahveilla oli esittelyssä lääkkeettömiä kivunlievitystapoja synnytyksessä, toisena päivänä oli lisää kaikkea mielenkiintoista!



Mm. Tunnusteltiin silikonisista rinnoista syöpäkasvaimia





Pääsimme todistamaan myös "vauvan syntymää" :D

Joogasta innostuin myös ja säännöllisen epäsäännöllisesti olenkin joogaillut.

Sienestämisestä innostuin kans ja kävin muutaman kerran tuttavan ja Alin kanssa sienessä.
Ihanaa mennä metsään ja varsinkin viedä lapsi metsään, pois tästä kerrostalo ja betoniviidakosta. Mielestäni on tärkeää viedä lapset luonnon keskelle. Luonto on ihmeellinen.





Lähihoitajakouluun pääsin ja se alkaakin tammikuussa eli ihan pian jee ja hui!
Allaahille kiitos tästäkin vuodesta.
Innolla odotan seuraavaa.

Ali täytti 6 vuotta marraskuussa ja batman kakun tein

Ensi vuoden puolella jos Jumala suo, aloitan lähihoitaja opintoni ja Sabrin aloittaa päiväkodissa.



Tammikuussa on viimeinen imetystukiäiti kurssipäivä ja sitten olen valmis imetystukiäiti. Guasha koulutus kiehtoisi myös.

Katsotaan saammeko myös oman karvaisen vauvan.

Tällä hetkellä olemme Oulussa käymässä näin lomalla. Raketit paukkuvat ulkona kun kello on 0.05. Vuosi 2017.

Puhelimella pikaisesti tämmöisen vuoden lopetus postauksen näpyttelin.

Nyt hyvää yötä. Nähdään ensi vuonna jos Jumala suo. <3

No-poo, eli shamppoottomuus

"Olen saanut todistaa naisen uskomatonta voimaa, vahvaa tahtoa ja synnytyskuplan luomaa rauhaa. Synnyttävä nainen on mielestäni äärimmäisen kaunis. Mieleeni ovat painuneet synnytysten tunnelmat; hämyiset huoneet, taustalla soivat musiikit ja synnytyslaulun matalat soinnut."

-Sydänääni lehdessä Doula Riikka Talvitie.

Tämmöisiä tekstejä rakastan lukea. Ne ovat niin inspiroivia ja upean kauniita.

Niin se joululomakin alkoi. Ihan kiva. Perjantaina vielä ennen lomaa kävimme Sabrinin kanssa tutustumassa päiväkotiin, jonka hän tosiaan aloittaa sitten kun mie aloitan sen koulun.
Sabrin oli oikein reipas. Ei se kyllä ujo ole, masha Allaah.

Sabrin valitsi itselleen päiväkotirepukseen kissarepun. Hän on kyllä tyttö joka tietää mitä tahtoo, kissarepusta ei tingitty :D Hän rakastaa kissoja.

Palasin myös takaisin shamppoottomuuteen. Eli No-poo, eli ei kakkaa, eli ei shamppoota. Itse olin aiemmin muutaman kuukauden shamppooton, eli siis pesin hiukseni pelkällä vedellä, välillä myös kananmunalla. Kananmuna syväpuhdistaa. Mutta sitten sorruin takaisin shamppooseen niinkin turhamaisen asian vuoksi ku että shamppoo tuoksui niin hyvältä. Nyt kun olen taas shamppoota käyttänyt, huomaan että hiukset rasvoittuvat taas tosi nopeasti, melkein joka päivä pitäisi pestä.

Shamppoottomuudesta löytyy paljon tietoa netistä. Aluksihan sen kuulostaa siltä että olet likainen jos et pese itseäsi shamppoolla, mutta aiheeseen tutustuminen voi yllättää positiivisesti.
Ihmisillä on paljon päänahan ja hiusten ongelmia, on kuivaa ja hilseilevää päänahkaa, nopeasti rasvoittuvat hiukset ym. Shamppoon poisjättäminen voi olla oikeasti ratkaisu!
Shamppoo poistaa likaa ja rasvaa ja samalla poistaa myös hiuksen oman rasvan, eli pää kuivuu kokonaan. Sitten kosteutusta haetaan hoitoaineista.
Ja miten paljon shamppoot ja hoitoaineet sisältävät kaikkia kemikaaleja ja aineita joita emme edes tiedä.
Hiuksilla ja päänahalla kyllä kestää muutama kuukausi tottua shamppoottomuuteen, eli kun päänahka on shamppoopesuun tottunut monien vuosien ajan, tuottaa se hirveän paljon rasvaa, koska shamppoo aina poistaa sen rasvan.
Tässä on pari videota aiheesta, jos simppeli englanti sujuu:





Monet ovat kokeneet shamppoottomuuden todella hyväksi asiaksi ja jatkaneet sitä monia vuosia ja huomanneet miten terveet ja vahvat hiukset ovat saaneet. Suosittelen siis perehtymään aiheeseen ja kokeilemaan.

Aiheesta luonnonmukainen kauneudenhoito voisi kirjoittaa ja keskustella vaikka kuinka paljon.
Esimerkiksi mitä kauneudenhoito tuotteita oikeasti todella tarvitsemme?
Tarvitsemmeko todella kemikaaleja täynnä olevia tuotteita joita telvisio ja mainokset meille työntävät; tarvitset eri puhdistusaineet, kuorintavoiteet, naamiot ja rasvat aamulle, päivälle, illalle ja yölle jotta voit nauttia virheettömästä ihosta.
Hups iho ei olekkaan virheetön, tarvitset myös lisäksi pohjustusvoidetta, bb voidetta, meikkivoidetta, puuteria, aurinkopuuteria, valokynää ym ym. jotta voit olla kaunis.
Ja tämä uppoaa naisiin surullisen hyvin.
Tarvitsemmeko oikeasti kaikkea tätä?
Minun vahva mielipide on että emme tarvitse.
Mitä jos puunaamisen ja purkkien ja purnukoiden keskeltä, sen keskeltä että stressaamme mikä puhkistusvoide, emulssio tai maito meidän ihollemme sopii, nousemmekin ja alkaisimme etsimään vastausta luonnosta.
Kuulostaako hippeilyltä? Ehkä mutta siinä on perää.
Itse olin pitkään niin etten käyttänyt mitään puhdistustuotteita kasvoille tai naamarasvoja paitsi bb voidetta ja sitäkin mietin monesti käytänkö tai en. Käytin kookosöljyä ja marokkolaista rasul-mineraalisavea. Ja ihoni on ollut parempana kuin koskaan.
Nyt sitten joku aika sitten ostelin itselleni kasvorasvoja ja puhdistusaineita.
Ja tiedättekö mitä? Ei ei ei ei. Ei yhtään hyvä. Iho kiristää ja punoittaa ja näppylää tuli sinne, tänne.
Nyt heitin pois naamarasvat, puhdistusaineet, shamppoot ja hoitoaineet ja olo on puhtaampi kuin aikoihin.
Olen nyt käyttänyt tuota mineraalisavea, joka on aivan tosi ihanaa, sitä voi käyttää myös hiuksille, tässä on linkki ruohonjuuren kauppaan jossa sitä myydään. On vain ruohonjuuressa ihan todella paljon kalliimpaa kuin mitä itse olen sitä marokosta ostanut. Marokossa se on tosi halpaa.
Ruohonjuuri-mineraalisavi
Tuolla kilohinta on 44e kilo! Mulla on kaapissa melkein kaksi kiloa tuota savea ja olen niistä maksanut ehkä neljä euroa..
En siis ikinä tule tuolta ruohonjuuresta tuota ostamaan :D

En kuitenkaan tuota savea joka päivä käytä, olen ihoni puhdistanut öljyillä, nyt argan-ölyllä. Levitän sitä iholleni ja annan vaikuttaa vähän aikaa ja sitten pyyhin vanulapulla. Öljy poistaa likaa ja rasvaa iholta, puhdistaa ihoa hyvin ja hellästi samalla myös raviten.
Muista öljyistä ihonhoidossa ja puhdistuksessa olen myös lukenut, esimerkiksi avokado öljy on todella ravitsevaa.
Kookosöljy on myös käytössä ahkerasti ja se onkin tosi riittoisaa.
Miten paljon naisilla uppoaakaan rahaa kosmetiikaan.. Sen onkin yksi iso bisnes. Uskotellaan naisille että tarvitset sitä tätä ja tuota ja niin raha pyörittää... Onko tuo ihme että on akne lisääntyy kokoajan ja iho on ihan epätasapainossa kun siihen kaikkia vahvoja myrkkyjä työnnetään. Koko kehosta puhumattakaan... Sitten voisi jatkaa aiheesta kehon epätasapaino, miten se vaikuttaa hormoonitasapainoon, joka taas näkyy kasvavina syöpä tilastoina.. Aihe tuntuu loputtomalta näin yhtä blogipostausta kirjoittaessa.

Luonnonmukaiset tuotteet tosiaan kyllä kiinnostavat ja uskon että ovat tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin keinotekoisesti tehty rasva jonka kyljessä on avokadon kuva. Deodoranttikin on pari vuotta sitten vaihtunut luonnon mineraaleista valmistettuun kividödöön. Tiedän että jotkut käyttävät dödöksi kookosöljyäkin. Ja tämäkin on sitä mihin keho tottuu.
Kaiken hyvinvoinnin pohja on kuitenkin ravinto ja elämäntavat. Syömiset, juomiset, ulkoilut ovat a ja o hyvässä olossa ja myös ihon ja hiusten kunnossa. Valmisruuat, niissä olevat lisä-ja säilöntäaineet, vehnät ja sokerit pitäisi olla no no. Toki en tarkoita ettei niitä voisi yhtään syödä, mutta uskon että mitä vähemmän, sen parempi.
Paljon hyviä rasvoja niin iho ja hiukset kiittää.

Tämä joulunaikahan ei meillä ole ihmeellisemmin näkynyt, oikeastaan mitenkään kun emme joulua vietä. Loma on kiva ja katsotaan jos matkustamme johonkin suuntaan Suomea tässä loman aikana..
Hennailin hiukseni taas pitkästä aikaa.





Hennailusta kirjoittelin tarkemmin aikaisemmassa postauksessani "God is beautiful and He loves beauty."



 Sain myös aivan ihania uusia huonetuoksuja joita olen poltellut täällä kotona. Rakastan kun koti tuoksuu hyvältä.
Tuota oikeanpuoleista en ole vielä testaillut, mutta vasemmanpuoleista somalialaista tuoksua olen tuoksutellut. Ihana tuoksu kertakaikkiaan.



Katsotaan, toivottavasti tällä kertaa jaksaisin olla kärsivällisempi tämän shamppoottomuuteni kanssa ja jatkaa sitä mahdollisimman pitkään, samalla myös yrittää kiinnittää huomiota tuon sokerin ja vehnän vähentämiseen.

Mitäs lomasuunnitelmia teillä on?
Miten hoidatte itseänne?
Uskotteko ennemmin luonnonmukaiseen hoitoon vai kemialliseen?

Sydänääniä ja saattohoitoa.

~ Hyvää yötä maailman, hyvää yötä..
Aamulla aurinko nousee taas... ~

Elämä ja kuolema.
Syntymä ja kuolema.
Ne kulkevat käsikädessä, sanotaan.

Eilen mietin mitä kaikkea joudun vai pitäisikö sanoa saan kokea kun lähden opiskelemaan, jos Jumala suo.
Haluan kätilöksi, se on unelmani.
Mutta matkalla sinne, tulen näkemään paljon erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
Vasta elämän alussa olevia ja myös elämän lopussa olevia. Monesti sitä ei voi edes tietää kuka on missäkin vaiheessa elämäänsä.

Haluan päästä auttamaan uuden elämän syntymisessä.
Silti siihenkin liittyy kuolema.
Vauva voi syntyä kuolleena.
Mutta opiskeluaikanakin sairaudet ja kuolema on asioita joiden kanssa ollaan paljonkin tekemisissä.

Vanhan ja hyvin sairaan ihmisen kuolema tuntuu jotenkin helpommalta, tai ehkä luonnollisemmalta.
Mutta kun on kyse lapsesta tai henkilöstä jolla jää taakse pieniä lapsia, se ajatus tuntuu tosi raskaalta.
Toki se on elämää ja muslimina sitä ajattelee että Jumala, Allaah, tietää parhaiten ja Hänen sunnitelma on paras jota me ihmiset emme aina voi ymmärtää.

Eilen sitten lueskelin iltalukemiseksi niinkin kevyestä aiheesta kuin saattohoito ja taisinpa muutaman kyyneleen itkeä.



Itselle henkilökohtaisesti muslimina tuntuu että on hyvä aina muistutella itseään elämän lyhyydestä ja elämän faktoista. Siitä ettemme todellakaan elä täällä ikuisesti.
Pistää asiat kummasti tärkeysjärjestykseen.


Eilen luin mm artikkelin yhdestä aika nuoresta saattoihoitajasta joka sanoi olevansa unelmatyössään. Aika hyvä kirjoitus mielestäni, kurkkaa tästä jos haluat.

Tänään on ollut sitten kevyempiä aiheita kuin saattohoito.
Ollaan pidetty vain kotipäivää kun Alille tuli eilen oksennustauti.
Luojalle kiitos, on jo tainnut ohi mennä, kun tämän päivän on ollut aivan normaali.
Ollaan rakenneltu Alin kanssa legoilla, siihen menikin monta tuntia.



Nämä ovat Alin ensimäiset legot. En ole aiemmin legoja ostanut, kun olen ajatellut ettei Ali varmaan niihin jaksa keskittyä ja osat ovat niin pieniä että hukkuvat nopeasti.
Mutta Ali on tykännyt kovasti rakennella, yhdessä rakennettiin. Kivaa äidin ja pojan yhteistä aikaa. Varmasti tosi hyvä jos jaksaa nyt olla kiinnostonut noista legoista, harjoittaa keskittymistä ja on muutenkin hyvää tekemistä.



Mistään palapeleistä tai piirtämisestä Ali ei ole koskaan jaksanut kiinnostua, niin nämä legot vaikuttaa nyt kyllä kivoilta!
Äitikin jaksaa näistä innostua, nämähän on mielenkiintoisia!



Tämän illan lukemisetkin saa olla kevyempiä aiheita. Syvennyn ihanaan Sydänääni lehteen, joka on Aktiivisen synnytyksen jäsenlehti.

Ihanan inspiroivia ja mielenkiintoisia sydäntä lähellä olevia asioita.

Aiheesta, miten synnytyksen luonnolliseen kulkuun vaikuttavat esimerkiksi erilaiset puudutukset.

Tämä oli nyt vaihteeksi tämmöinen höpötys postaus vain näin rennon kotipäivän kunniaksi.

Perehdyn nyt tuohon ihanaan sydänääniä lehteen ja ehkäpä saan siitä taas inspiraatiota kirjoitella tulevaa postaustani; tunnethan tissisi, joka on ollut mielessä jonkin aikaa. 

Pisara kultaa

Olen jo kauan aikaa ihastellut äidinmaidosta tehtyjä koruja netistä. Ajattelen että ovat kauniita ja kaunis ajatus ja muisto imetysajasta.

Rakas äitini sitten halusi mulle lahjaksi tämmöisen korun ostaa.
Eli siis maitoa lypsin minigrip-pussiin. Sabrin seurasi toimitusta kauhuissaan vierestä ja huusi eei eei ei mammia saa laittaa pussiin :D Lohdutin että äiti laittaa vain ihan pikkuisen. Ei sitä tosiaan tarvinnut kuin pari rkl lähettää.

Ajatella, mä olen lastani ruokkinut ja ravinnut maidollani yli kaksi vuotta ja koskaan en ole maitoani maistanut. No tuossa kun lypsin siihen lusikkaan niin maistoin! Tärkeä asia, joka sekin pitää raportoida ;) Ja ei paha ollenkaan! Ihan makean maidon makuista. Ylläri pylläri. hih.

Sitten tämä minigrip-pussi piti pakeitoida tosi hyvin, olin aiemmin viestillä saanut paketointi ohjeet ja niitä seuraten maidon paketoin ja postitin.
Pari viikkoa tuosta, saapui paketti ovelle, eli tänään.

Koru saapui kauniissa paketissa.
Ja itse koru on myös todella kaunis.
Pieni pisara kultaa. <3

Sabrin oli jälleen ihmeissään kun selitin että muistaako hän kun äiti laittoi mammia pussiin ja katso, nyt täti on tehnyt mammista tämmöisen korun.

Sabrin pyysi heti saako antaa mammikorulle pusun.
On se suloinen.

Näitä kauniita ja uniikkeja koruja saa Suomesta tietääkseni vain yhdestä paikasta, aiemmin ei Suomessa ole tämmöistä edes ollut.



Jasmin Desing on valmistaja ja sivulle pääset tästä.

Kaunis kiitos vielä äidilleni ja Kultaseppä Mirkalle, teet kaunista työtä.

Prinsessa Käkkärähäärä

Yksi kaunis ilta olimme kävelemässä lasten kanssa kotiin ja Sabrin näki kuun. Ja Sabrinhan on meidän pieni prinsessa.
Tällä prinsessalla on hyvin vaatimattomat toiveet. Tällä kertaa hän haluaa kuun itselleen. Hän haluaa leikkiä kuulla niinkuin pallolla. Ja hän hermostuu jos ei sitä saa!
Siitä se ajatus sitten lähti... Tässä olkaa hyvä; Prinsessa Käkkärähäärä.
Kommenttia, mielipidettä kiitos!

Olipa kerran pieni tyttö. Tämä pieni tyttö oli prinsessa. Tällä pienellä pinsessalla oli kullanruskeat kiharat hiukset. Hänen hiuksensa olivat niin käkkärät ettei varmasti kenelläkään oltu koskaan semmoisia kiharoita nähty. Ja kiharoiden lomassa kimalteli oikea kulta.

Tämä pieni prinsessa rakasti vauvoja ja olikin niitä itselleen adoptoinut maailman eri puolilta tusinan veraan. Jokaista vauvaa prinsessa rakasti koko sydämestään ja vaikka vauvat olivatkin vain posliinia, prinsessa työnsi niitä ulkona vaunuilla joissa oli tusinan verran paikkoja!
Pienen prinsessan äiti joogasi päivät läpeensä ja kun äiti oli monimutkaisissa jooga-asennoissa solmussa tai kenties seisoi päällänsä, silloin pieni prinsessa leikki kiharaturkkisen, kerman värisen kissansa kanssa.
Pienellä prinsessalla oli myös isä, punapartainen ja pehmeäsydäminen. Isän sydän oli niin pehmeä, ettei hän koskaan raaskinut pientä prinsessaa komentaa tai kieltää mistään.
Pehmeäsydäminen isä oli ostanut prinsessalle vaaleanpunaisen yksisarvisen hevosen kun prinsessa oli niin kauniisti pyytänyt.
 Siellä se yksisarvinen heidän olohuoneessaan söi porkkanoita. Ja öisin nukkui prinsessan ison sängyn alla, tai juoksenteli kiharakarvaisen kissan kanssa ympäri huoneita ja piti semmoista kopinaa ettei prinsessan äiti ja isä saaneet nukuttua. Mutta silloin isä ja äiti työnsivät pumpilia korviinsa.
Pienellä prinsessalla oli myös isoveli. Isoveli rakasti pientä prinsessaa kovasti ja pieni prinsessa rakasti kovasti veljeään. Isoveli oli suuri ja vahva eikä koskaan kieltänyt vaikka pieni prinsessa joskus nipisteli veljeään poskista ja hyppi veljensä mahan päällä kun tämä nukkui. Eihän tämä veljeä haitannut sillä hänhän oli suuri ja vahva ja rakasti prinsessaa kovasti.

Eräänä sametinlämpimänä iltana pieni prinsessa oli ulkona kävelemässä ja työntämässä posliinivauvojaan koristeellisilla vaunuillaan, kun hän näki jotain uskomattoman kaunista.
Se oli hohtava ja suuri ja valaisi loisteellaan koko taivaan. Se oli suuri Kuu joka loisti kullanvärisenä keskellä taivaankantta, kaikkein ylimpänä taivasta.
Suuren kuun alapuolella, leikkivät hippaa pienet tähtipojat, he jahtasivat toisiaan kilpaa takaa ja jättivät jälkeensä kultaista kimalletta, mutta eivät näyttäneet pitävän suurelle kuulle yhtään seuraa.
Ehkä kuu oli liian suuri heidän hippa leikkiinsä, kuka tietää.
Pieni kähärätukkainen prinsessa halusi tuon yksinäisen suuren kuun itselleen. Hän ajatteli että voisi pitää kuulle seuraa ja lukea sille tarinoita. Lisäksi suuri kuu voisi aina iltaisin valaista pienen prinsessan huonetta, eikä prinsessa tarvitsisi enään yövaloa pistorasiaansa.
Suuri kuu olisi myös varmasti hienoin ja kimaltavin pallo, jollaisen kukatahansa pieni tyttö voisi haluta leikkeihinsä.

Pieni prinsessa marssi sisälle kotiinsa, niin kiire hänelle tuli, että unohti kaikki kaksitoista vauvaansakkin ulos. Vaikka pieni prinsessa kovasti vauvojaan rakastikin, joskus hän saattoi ne unohtaa. Äiti lohdutti ja sanoi ettei lasten unohtaminen ole ihmekkään noin monen lapsen kanssa.
Pieni prinsessa marssi päättäväisesti isänsä luokse ja kauneimmalla äänellään kertoi isälleen nähneensä jotain niin kaunista mutta niin yksinäistä. Ja koska prinsessa halusi olla kiltti, eikä halunnut että kukaan on yksinäinen, hän haluaisi tämän kuun itselleen.
Prinsessan suloinen ääni ja kaunis ajatus sulatti jälleen prinsessan isän sydämen niin että isä heltyi ja kutsui heti prinsessan isoveljen paikalle.
Yhdessä isoveljen kanssa prinsessan isä teki suunnitelman, jossa heidän piti ensin rakentaa maailman suurin hyppyri. He tarvitsivat paljon, paljon puita ja kiviä rakennusaineiksi.
Rakentamisessa kesti ainakin kaksisataa päivää ja yötä.
Kun suurensuuri hyppyri oli valmis, valmistautui prinsessan isä pomppaamaan hyppyrillä kuun luokse.
Hän oli solminut vyötäisilleen ison ja vahvan narun.
Hän meni hyppyriin ja pomppasi sillä kovasti kauas kauas kuun luokse että jätti jälkeensä vain punaista haituvaa joka oli parrasta irronnut.
Kuun luona isä otti ison narun vyötäisiltään ja sitoi sen kuun ympärille ja kiinnitti sen vahvalla solmulla kiinni.
Sitten hän lähti laskeutumaan takaisin maanpinnalle, naru kädessään, vetäen kuuta perässään´kuin ilmapalloa.
Pieni prinsessa oli hurjan iloinen saadessaan kuun itselleen ja moiskautti ison märän pusun isänsä pehmeään partaan. Isän posket punastuivat.

Päästyään prinsessan luokse, kuu loisti kirkkaammin kuin koskaan aiemmin, sillä hän ei ollut enään yksinäinen.
Nyt ulkona saattaa nähdsä kiharahiuksisen, kultaa hiuksissaan olevan pienen tytön jolla on mukanaan loistava kuu ilmapallonaan ja tusina vauvaa vaunuissaan.
Jos tämmöisen tytön kohdalle satut, tiedä että hän on prinsessa.