Tänään oli meillä kirjasto-päivä.
On hirveän hienoa että Suomessa on kirjastot! Ilmaista luettavaa, satuja lapsille, paljon tietoa, faktaa ja ihmeellisiä tiede-ja eläinmaailman kirjoja, fantasiaa, romantiikkaa, kauhua. Ihan mitä vain etsit. Jos haluat sukeltaa ihan toiseen maailmaan, kirjan avulla se onnistuu hienosti.
Lapsille kirjojen lukeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kehittää lapsen mielikuvitusta, sanavarasto laajenee, ihanaa yhteistä, vanhemman ja lapsen välistä aikaa. Juuri sitä mitä tähän päivään kaivataan kun monesti tuntuu että lapset ja aikuiset unohtuvat liian paljon telvisioiden, puhelimien ja tietokoneiden ääreen. Jokainen yksinään.
Me lainataan usein kirjastosta uusia kirjoja lasten kanssa ja ainakin melkein joka ilta luen heille iltasadun ja he tykkäävät kuunnella satuja. Omat vanhempani lukivat minulle ja pikkusiskoilleni aina iltasadun ennen nukkumaanmenoa, vielä silloinkin kun olin jo niin iso että olisin osannut itse lukea. En tiedä johtuuko kirjojen lukemisesta, mutta olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja tarinoista ja jos sanotaan että lapsesta jolle luetaan, tulee aikuinen joka ajattelee, niin uskon jos vaikka äidiltäni asiaa kysyisi, hän varmaan sanoisi että ajattelen joskus liiankin paljon kaikkia asioita ja hyvin syvällisestikkin.
En kuitenkaan mikään kirja-ihminen ole. Luen hyvin harvoin kirjoja. Aiemmin kirjojen lukeminen ei ole edes kiinnostanut. Nykyään se kiinnostaisi, mutta tuntuu että harvoin on todella semmoista aikaa että voisi aivan rauhassa antautua kirjan vietäväksi. Hyvä jos löydän päivittäiselle noin puolen tunnin joogalle sen rauhallisen ajan. Yleensä en löydäkkään ja sitten huomaan että taas on monta päivää lentänyt niin etten ole joogannut yhtään.
Luetteko te paljon lapsillenne jos semmoisia teillä on?
Entä itsellenne, nautitteko kirjoista?
Tänään kirjasto reissulla kävin pikaisesti kurkistamassa kauhu kirjojen puolella Stephen Kingin kirjoja ja hetken päässäni oli ajatus, jos kirjan lainaisin itselleni. Ajatus lensi nopeasti pois, kun Sabrin juoksi ympäri kirjastoa kirjaston vauvanuken rattaiden kanssa, joten huomioni meni siihen, miten saan hänet luopumaan näistä rattaista ja vauvanukesta kun kirjastosta lähdetään. Vaikka hänellä oli kaksi omaa vauvaa mukana... No meidän kirjasto reissu loppukin siihen että revin kärryt irti pikku prinsessan käsistä ja raahasin huutavan prinsessan ulos.
Eli jos haluan itselleni lainata kirjan ja niihin perehtyä kirjastossa kauemmin kuin kaksi sekuntia, menen sinne kirjastoon ihan yksin! No tosiaan milloin sitä kirjaa kerkeäisikään lukemaan.
Itseasiassa mun puhelimessa on E-kirja; "Reipas, rakas raskaus" jota ystävä suositteli ja joka tuntuu mielenkiintoiselta. Olen sitä sieltä täältä selaillut, mutta vielä en ole ehtinyt siihen kunnolla paneutua. Joten sille pitäisi löytää sopiva aika. Aihe on mielenkiintoinen.
Mikä on sinun lempikirjasi? Miksi?
On hirveän hienoa että Suomessa on kirjastot! Ilmaista luettavaa, satuja lapsille, paljon tietoa, faktaa ja ihmeellisiä tiede-ja eläinmaailman kirjoja, fantasiaa, romantiikkaa, kauhua. Ihan mitä vain etsit. Jos haluat sukeltaa ihan toiseen maailmaan, kirjan avulla se onnistuu hienosti.
Lapsille kirjojen lukeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kehittää lapsen mielikuvitusta, sanavarasto laajenee, ihanaa yhteistä, vanhemman ja lapsen välistä aikaa. Juuri sitä mitä tähän päivään kaivataan kun monesti tuntuu että lapset ja aikuiset unohtuvat liian paljon telvisioiden, puhelimien ja tietokoneiden ääreen. Jokainen yksinään.
Me lainataan usein kirjastosta uusia kirjoja lasten kanssa ja ainakin melkein joka ilta luen heille iltasadun ja he tykkäävät kuunnella satuja. Omat vanhempani lukivat minulle ja pikkusiskoilleni aina iltasadun ennen nukkumaanmenoa, vielä silloinkin kun olin jo niin iso että olisin osannut itse lukea. En tiedä johtuuko kirjojen lukemisesta, mutta olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja tarinoista ja jos sanotaan että lapsesta jolle luetaan, tulee aikuinen joka ajattelee, niin uskon jos vaikka äidiltäni asiaa kysyisi, hän varmaan sanoisi että ajattelen joskus liiankin paljon kaikkia asioita ja hyvin syvällisestikkin.
En kuitenkaan mikään kirja-ihminen ole. Luen hyvin harvoin kirjoja. Aiemmin kirjojen lukeminen ei ole edes kiinnostanut. Nykyään se kiinnostaisi, mutta tuntuu että harvoin on todella semmoista aikaa että voisi aivan rauhassa antautua kirjan vietäväksi. Hyvä jos löydän päivittäiselle noin puolen tunnin joogalle sen rauhallisen ajan. Yleensä en löydäkkään ja sitten huomaan että taas on monta päivää lentänyt niin etten ole joogannut yhtään.
Luetteko te paljon lapsillenne jos semmoisia teillä on?
Entä itsellenne, nautitteko kirjoista?
Tänään kirjasto reissulla kävin pikaisesti kurkistamassa kauhu kirjojen puolella Stephen Kingin kirjoja ja hetken päässäni oli ajatus, jos kirjan lainaisin itselleni. Ajatus lensi nopeasti pois, kun Sabrin juoksi ympäri kirjastoa kirjaston vauvanuken rattaiden kanssa, joten huomioni meni siihen, miten saan hänet luopumaan näistä rattaista ja vauvanukesta kun kirjastosta lähdetään. Vaikka hänellä oli kaksi omaa vauvaa mukana... No meidän kirjasto reissu loppukin siihen että revin kärryt irti pikku prinsessan käsistä ja raahasin huutavan prinsessan ulos.
Eli jos haluan itselleni lainata kirjan ja niihin perehtyä kirjastossa kauemmin kuin kaksi sekuntia, menen sinne kirjastoon ihan yksin! No tosiaan milloin sitä kirjaa kerkeäisikään lukemaan.
Itseasiassa mun puhelimessa on E-kirja; "Reipas, rakas raskaus" jota ystävä suositteli ja joka tuntuu mielenkiintoiselta. Olen sitä sieltä täältä selaillut, mutta vielä en ole ehtinyt siihen kunnolla paneutua. Joten sille pitäisi löytää sopiva aika. Aihe on mielenkiintoinen.
Mikä on sinun lempikirjasi? Miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti