No-poo, eli shamppoottomuus

"Olen saanut todistaa naisen uskomatonta voimaa, vahvaa tahtoa ja synnytyskuplan luomaa rauhaa. Synnyttävä nainen on mielestäni äärimmäisen kaunis. Mieleeni ovat painuneet synnytysten tunnelmat; hämyiset huoneet, taustalla soivat musiikit ja synnytyslaulun matalat soinnut."

-Sydänääni lehdessä Doula Riikka Talvitie.

Tämmöisiä tekstejä rakastan lukea. Ne ovat niin inspiroivia ja upean kauniita.

Niin se joululomakin alkoi. Ihan kiva. Perjantaina vielä ennen lomaa kävimme Sabrinin kanssa tutustumassa päiväkotiin, jonka hän tosiaan aloittaa sitten kun mie aloitan sen koulun.
Sabrin oli oikein reipas. Ei se kyllä ujo ole, masha Allaah.

Sabrin valitsi itselleen päiväkotirepukseen kissarepun. Hän on kyllä tyttö joka tietää mitä tahtoo, kissarepusta ei tingitty :D Hän rakastaa kissoja.

Palasin myös takaisin shamppoottomuuteen. Eli No-poo, eli ei kakkaa, eli ei shamppoota. Itse olin aiemmin muutaman kuukauden shamppooton, eli siis pesin hiukseni pelkällä vedellä, välillä myös kananmunalla. Kananmuna syväpuhdistaa. Mutta sitten sorruin takaisin shamppooseen niinkin turhamaisen asian vuoksi ku että shamppoo tuoksui niin hyvältä. Nyt kun olen taas shamppoota käyttänyt, huomaan että hiukset rasvoittuvat taas tosi nopeasti, melkein joka päivä pitäisi pestä.

Shamppoottomuudesta löytyy paljon tietoa netistä. Aluksihan sen kuulostaa siltä että olet likainen jos et pese itseäsi shamppoolla, mutta aiheeseen tutustuminen voi yllättää positiivisesti.
Ihmisillä on paljon päänahan ja hiusten ongelmia, on kuivaa ja hilseilevää päänahkaa, nopeasti rasvoittuvat hiukset ym. Shamppoon poisjättäminen voi olla oikeasti ratkaisu!
Shamppoo poistaa likaa ja rasvaa ja samalla poistaa myös hiuksen oman rasvan, eli pää kuivuu kokonaan. Sitten kosteutusta haetaan hoitoaineista.
Ja miten paljon shamppoot ja hoitoaineet sisältävät kaikkia kemikaaleja ja aineita joita emme edes tiedä.
Hiuksilla ja päänahalla kyllä kestää muutama kuukausi tottua shamppoottomuuteen, eli kun päänahka on shamppoopesuun tottunut monien vuosien ajan, tuottaa se hirveän paljon rasvaa, koska shamppoo aina poistaa sen rasvan.
Tässä on pari videota aiheesta, jos simppeli englanti sujuu:





Monet ovat kokeneet shamppoottomuuden todella hyväksi asiaksi ja jatkaneet sitä monia vuosia ja huomanneet miten terveet ja vahvat hiukset ovat saaneet. Suosittelen siis perehtymään aiheeseen ja kokeilemaan.

Aiheesta luonnonmukainen kauneudenhoito voisi kirjoittaa ja keskustella vaikka kuinka paljon.
Esimerkiksi mitä kauneudenhoito tuotteita oikeasti todella tarvitsemme?
Tarvitsemmeko todella kemikaaleja täynnä olevia tuotteita joita telvisio ja mainokset meille työntävät; tarvitset eri puhdistusaineet, kuorintavoiteet, naamiot ja rasvat aamulle, päivälle, illalle ja yölle jotta voit nauttia virheettömästä ihosta.
Hups iho ei olekkaan virheetön, tarvitset myös lisäksi pohjustusvoidetta, bb voidetta, meikkivoidetta, puuteria, aurinkopuuteria, valokynää ym ym. jotta voit olla kaunis.
Ja tämä uppoaa naisiin surullisen hyvin.
Tarvitsemmeko oikeasti kaikkea tätä?
Minun vahva mielipide on että emme tarvitse.
Mitä jos puunaamisen ja purkkien ja purnukoiden keskeltä, sen keskeltä että stressaamme mikä puhkistusvoide, emulssio tai maito meidän ihollemme sopii, nousemmekin ja alkaisimme etsimään vastausta luonnosta.
Kuulostaako hippeilyltä? Ehkä mutta siinä on perää.
Itse olin pitkään niin etten käyttänyt mitään puhdistustuotteita kasvoille tai naamarasvoja paitsi bb voidetta ja sitäkin mietin monesti käytänkö tai en. Käytin kookosöljyä ja marokkolaista rasul-mineraalisavea. Ja ihoni on ollut parempana kuin koskaan.
Nyt sitten joku aika sitten ostelin itselleni kasvorasvoja ja puhdistusaineita.
Ja tiedättekö mitä? Ei ei ei ei. Ei yhtään hyvä. Iho kiristää ja punoittaa ja näppylää tuli sinne, tänne.
Nyt heitin pois naamarasvat, puhdistusaineet, shamppoot ja hoitoaineet ja olo on puhtaampi kuin aikoihin.
Olen nyt käyttänyt tuota mineraalisavea, joka on aivan tosi ihanaa, sitä voi käyttää myös hiuksille, tässä on linkki ruohonjuuren kauppaan jossa sitä myydään. On vain ruohonjuuressa ihan todella paljon kalliimpaa kuin mitä itse olen sitä marokosta ostanut. Marokossa se on tosi halpaa.
Ruohonjuuri-mineraalisavi
Tuolla kilohinta on 44e kilo! Mulla on kaapissa melkein kaksi kiloa tuota savea ja olen niistä maksanut ehkä neljä euroa..
En siis ikinä tule tuolta ruohonjuuresta tuota ostamaan :D

En kuitenkaan tuota savea joka päivä käytä, olen ihoni puhdistanut öljyillä, nyt argan-ölyllä. Levitän sitä iholleni ja annan vaikuttaa vähän aikaa ja sitten pyyhin vanulapulla. Öljy poistaa likaa ja rasvaa iholta, puhdistaa ihoa hyvin ja hellästi samalla myös raviten.
Muista öljyistä ihonhoidossa ja puhdistuksessa olen myös lukenut, esimerkiksi avokado öljy on todella ravitsevaa.
Kookosöljy on myös käytössä ahkerasti ja se onkin tosi riittoisaa.
Miten paljon naisilla uppoaakaan rahaa kosmetiikaan.. Sen onkin yksi iso bisnes. Uskotellaan naisille että tarvitset sitä tätä ja tuota ja niin raha pyörittää... Onko tuo ihme että on akne lisääntyy kokoajan ja iho on ihan epätasapainossa kun siihen kaikkia vahvoja myrkkyjä työnnetään. Koko kehosta puhumattakaan... Sitten voisi jatkaa aiheesta kehon epätasapaino, miten se vaikuttaa hormoonitasapainoon, joka taas näkyy kasvavina syöpä tilastoina.. Aihe tuntuu loputtomalta näin yhtä blogipostausta kirjoittaessa.

Luonnonmukaiset tuotteet tosiaan kyllä kiinnostavat ja uskon että ovat tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin keinotekoisesti tehty rasva jonka kyljessä on avokadon kuva. Deodoranttikin on pari vuotta sitten vaihtunut luonnon mineraaleista valmistettuun kividödöön. Tiedän että jotkut käyttävät dödöksi kookosöljyäkin. Ja tämäkin on sitä mihin keho tottuu.
Kaiken hyvinvoinnin pohja on kuitenkin ravinto ja elämäntavat. Syömiset, juomiset, ulkoilut ovat a ja o hyvässä olossa ja myös ihon ja hiusten kunnossa. Valmisruuat, niissä olevat lisä-ja säilöntäaineet, vehnät ja sokerit pitäisi olla no no. Toki en tarkoita ettei niitä voisi yhtään syödä, mutta uskon että mitä vähemmän, sen parempi.
Paljon hyviä rasvoja niin iho ja hiukset kiittää.

Tämä joulunaikahan ei meillä ole ihmeellisemmin näkynyt, oikeastaan mitenkään kun emme joulua vietä. Loma on kiva ja katsotaan jos matkustamme johonkin suuntaan Suomea tässä loman aikana..
Hennailin hiukseni taas pitkästä aikaa.





Hennailusta kirjoittelin tarkemmin aikaisemmassa postauksessani "God is beautiful and He loves beauty."



 Sain myös aivan ihania uusia huonetuoksuja joita olen poltellut täällä kotona. Rakastan kun koti tuoksuu hyvältä.
Tuota oikeanpuoleista en ole vielä testaillut, mutta vasemmanpuoleista somalialaista tuoksua olen tuoksutellut. Ihana tuoksu kertakaikkiaan.



Katsotaan, toivottavasti tällä kertaa jaksaisin olla kärsivällisempi tämän shamppoottomuuteni kanssa ja jatkaa sitä mahdollisimman pitkään, samalla myös yrittää kiinnittää huomiota tuon sokerin ja vehnän vähentämiseen.

Mitäs lomasuunnitelmia teillä on?
Miten hoidatte itseänne?
Uskotteko ennemmin luonnonmukaiseen hoitoon vai kemialliseen?

Sydänääniä ja saattohoitoa.

~ Hyvää yötä maailman, hyvää yötä..
Aamulla aurinko nousee taas... ~

Elämä ja kuolema.
Syntymä ja kuolema.
Ne kulkevat käsikädessä, sanotaan.

Eilen mietin mitä kaikkea joudun vai pitäisikö sanoa saan kokea kun lähden opiskelemaan, jos Jumala suo.
Haluan kätilöksi, se on unelmani.
Mutta matkalla sinne, tulen näkemään paljon erilaisia ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
Vasta elämän alussa olevia ja myös elämän lopussa olevia. Monesti sitä ei voi edes tietää kuka on missäkin vaiheessa elämäänsä.

Haluan päästä auttamaan uuden elämän syntymisessä.
Silti siihenkin liittyy kuolema.
Vauva voi syntyä kuolleena.
Mutta opiskeluaikanakin sairaudet ja kuolema on asioita joiden kanssa ollaan paljonkin tekemisissä.

Vanhan ja hyvin sairaan ihmisen kuolema tuntuu jotenkin helpommalta, tai ehkä luonnollisemmalta.
Mutta kun on kyse lapsesta tai henkilöstä jolla jää taakse pieniä lapsia, se ajatus tuntuu tosi raskaalta.
Toki se on elämää ja muslimina sitä ajattelee että Jumala, Allaah, tietää parhaiten ja Hänen sunnitelma on paras jota me ihmiset emme aina voi ymmärtää.

Eilen sitten lueskelin iltalukemiseksi niinkin kevyestä aiheesta kuin saattohoito ja taisinpa muutaman kyyneleen itkeä.



Itselle henkilökohtaisesti muslimina tuntuu että on hyvä aina muistutella itseään elämän lyhyydestä ja elämän faktoista. Siitä ettemme todellakaan elä täällä ikuisesti.
Pistää asiat kummasti tärkeysjärjestykseen.


Eilen luin mm artikkelin yhdestä aika nuoresta saattoihoitajasta joka sanoi olevansa unelmatyössään. Aika hyvä kirjoitus mielestäni, kurkkaa tästä jos haluat.

Tänään on ollut sitten kevyempiä aiheita kuin saattohoito.
Ollaan pidetty vain kotipäivää kun Alille tuli eilen oksennustauti.
Luojalle kiitos, on jo tainnut ohi mennä, kun tämän päivän on ollut aivan normaali.
Ollaan rakenneltu Alin kanssa legoilla, siihen menikin monta tuntia.



Nämä ovat Alin ensimäiset legot. En ole aiemmin legoja ostanut, kun olen ajatellut ettei Ali varmaan niihin jaksa keskittyä ja osat ovat niin pieniä että hukkuvat nopeasti.
Mutta Ali on tykännyt kovasti rakennella, yhdessä rakennettiin. Kivaa äidin ja pojan yhteistä aikaa. Varmasti tosi hyvä jos jaksaa nyt olla kiinnostonut noista legoista, harjoittaa keskittymistä ja on muutenkin hyvää tekemistä.



Mistään palapeleistä tai piirtämisestä Ali ei ole koskaan jaksanut kiinnostua, niin nämä legot vaikuttaa nyt kyllä kivoilta!
Äitikin jaksaa näistä innostua, nämähän on mielenkiintoisia!



Tämän illan lukemisetkin saa olla kevyempiä aiheita. Syvennyn ihanaan Sydänääni lehteen, joka on Aktiivisen synnytyksen jäsenlehti.

Ihanan inspiroivia ja mielenkiintoisia sydäntä lähellä olevia asioita.

Aiheesta, miten synnytyksen luonnolliseen kulkuun vaikuttavat esimerkiksi erilaiset puudutukset.

Tämä oli nyt vaihteeksi tämmöinen höpötys postaus vain näin rennon kotipäivän kunniaksi.

Perehdyn nyt tuohon ihanaan sydänääniä lehteen ja ehkäpä saan siitä taas inspiraatiota kirjoitella tulevaa postaustani; tunnethan tissisi, joka on ollut mielessä jonkin aikaa. 

Pisara kultaa

Olen jo kauan aikaa ihastellut äidinmaidosta tehtyjä koruja netistä. Ajattelen että ovat kauniita ja kaunis ajatus ja muisto imetysajasta.

Rakas äitini sitten halusi mulle lahjaksi tämmöisen korun ostaa.
Eli siis maitoa lypsin minigrip-pussiin. Sabrin seurasi toimitusta kauhuissaan vierestä ja huusi eei eei ei mammia saa laittaa pussiin :D Lohdutin että äiti laittaa vain ihan pikkuisen. Ei sitä tosiaan tarvinnut kuin pari rkl lähettää.

Ajatella, mä olen lastani ruokkinut ja ravinnut maidollani yli kaksi vuotta ja koskaan en ole maitoani maistanut. No tuossa kun lypsin siihen lusikkaan niin maistoin! Tärkeä asia, joka sekin pitää raportoida ;) Ja ei paha ollenkaan! Ihan makean maidon makuista. Ylläri pylläri. hih.

Sitten tämä minigrip-pussi piti pakeitoida tosi hyvin, olin aiemmin viestillä saanut paketointi ohjeet ja niitä seuraten maidon paketoin ja postitin.
Pari viikkoa tuosta, saapui paketti ovelle, eli tänään.

Koru saapui kauniissa paketissa.
Ja itse koru on myös todella kaunis.
Pieni pisara kultaa. <3

Sabrin oli jälleen ihmeissään kun selitin että muistaako hän kun äiti laittoi mammia pussiin ja katso, nyt täti on tehnyt mammista tämmöisen korun.

Sabrin pyysi heti saako antaa mammikorulle pusun.
On se suloinen.

Näitä kauniita ja uniikkeja koruja saa Suomesta tietääkseni vain yhdestä paikasta, aiemmin ei Suomessa ole tämmöistä edes ollut.



Jasmin Desing on valmistaja ja sivulle pääset tästä.

Kaunis kiitos vielä äidilleni ja Kultaseppä Mirkalle, teet kaunista työtä.

Prinsessa Käkkärähäärä

Yksi kaunis ilta olimme kävelemässä lasten kanssa kotiin ja Sabrin näki kuun. Ja Sabrinhan on meidän pieni prinsessa.
Tällä prinsessalla on hyvin vaatimattomat toiveet. Tällä kertaa hän haluaa kuun itselleen. Hän haluaa leikkiä kuulla niinkuin pallolla. Ja hän hermostuu jos ei sitä saa!
Siitä se ajatus sitten lähti... Tässä olkaa hyvä; Prinsessa Käkkärähäärä.
Kommenttia, mielipidettä kiitos!

Olipa kerran pieni tyttö. Tämä pieni tyttö oli prinsessa. Tällä pienellä pinsessalla oli kullanruskeat kiharat hiukset. Hänen hiuksensa olivat niin käkkärät ettei varmasti kenelläkään oltu koskaan semmoisia kiharoita nähty. Ja kiharoiden lomassa kimalteli oikea kulta.

Tämä pieni prinsessa rakasti vauvoja ja olikin niitä itselleen adoptoinut maailman eri puolilta tusinan veraan. Jokaista vauvaa prinsessa rakasti koko sydämestään ja vaikka vauvat olivatkin vain posliinia, prinsessa työnsi niitä ulkona vaunuilla joissa oli tusinan verran paikkoja!
Pienen prinsessan äiti joogasi päivät läpeensä ja kun äiti oli monimutkaisissa jooga-asennoissa solmussa tai kenties seisoi päällänsä, silloin pieni prinsessa leikki kiharaturkkisen, kerman värisen kissansa kanssa.
Pienellä prinsessalla oli myös isä, punapartainen ja pehmeäsydäminen. Isän sydän oli niin pehmeä, ettei hän koskaan raaskinut pientä prinsessaa komentaa tai kieltää mistään.
Pehmeäsydäminen isä oli ostanut prinsessalle vaaleanpunaisen yksisarvisen hevosen kun prinsessa oli niin kauniisti pyytänyt.
 Siellä se yksisarvinen heidän olohuoneessaan söi porkkanoita. Ja öisin nukkui prinsessan ison sängyn alla, tai juoksenteli kiharakarvaisen kissan kanssa ympäri huoneita ja piti semmoista kopinaa ettei prinsessan äiti ja isä saaneet nukuttua. Mutta silloin isä ja äiti työnsivät pumpilia korviinsa.
Pienellä prinsessalla oli myös isoveli. Isoveli rakasti pientä prinsessaa kovasti ja pieni prinsessa rakasti kovasti veljeään. Isoveli oli suuri ja vahva eikä koskaan kieltänyt vaikka pieni prinsessa joskus nipisteli veljeään poskista ja hyppi veljensä mahan päällä kun tämä nukkui. Eihän tämä veljeä haitannut sillä hänhän oli suuri ja vahva ja rakasti prinsessaa kovasti.

Eräänä sametinlämpimänä iltana pieni prinsessa oli ulkona kävelemässä ja työntämässä posliinivauvojaan koristeellisilla vaunuillaan, kun hän näki jotain uskomattoman kaunista.
Se oli hohtava ja suuri ja valaisi loisteellaan koko taivaan. Se oli suuri Kuu joka loisti kullanvärisenä keskellä taivaankantta, kaikkein ylimpänä taivasta.
Suuren kuun alapuolella, leikkivät hippaa pienet tähtipojat, he jahtasivat toisiaan kilpaa takaa ja jättivät jälkeensä kultaista kimalletta, mutta eivät näyttäneet pitävän suurelle kuulle yhtään seuraa.
Ehkä kuu oli liian suuri heidän hippa leikkiinsä, kuka tietää.
Pieni kähärätukkainen prinsessa halusi tuon yksinäisen suuren kuun itselleen. Hän ajatteli että voisi pitää kuulle seuraa ja lukea sille tarinoita. Lisäksi suuri kuu voisi aina iltaisin valaista pienen prinsessan huonetta, eikä prinsessa tarvitsisi enään yövaloa pistorasiaansa.
Suuri kuu olisi myös varmasti hienoin ja kimaltavin pallo, jollaisen kukatahansa pieni tyttö voisi haluta leikkeihinsä.

Pieni prinsessa marssi sisälle kotiinsa, niin kiire hänelle tuli, että unohti kaikki kaksitoista vauvaansakkin ulos. Vaikka pieni prinsessa kovasti vauvojaan rakastikin, joskus hän saattoi ne unohtaa. Äiti lohdutti ja sanoi ettei lasten unohtaminen ole ihmekkään noin monen lapsen kanssa.
Pieni prinsessa marssi päättäväisesti isänsä luokse ja kauneimmalla äänellään kertoi isälleen nähneensä jotain niin kaunista mutta niin yksinäistä. Ja koska prinsessa halusi olla kiltti, eikä halunnut että kukaan on yksinäinen, hän haluaisi tämän kuun itselleen.
Prinsessan suloinen ääni ja kaunis ajatus sulatti jälleen prinsessan isän sydämen niin että isä heltyi ja kutsui heti prinsessan isoveljen paikalle.
Yhdessä isoveljen kanssa prinsessan isä teki suunnitelman, jossa heidän piti ensin rakentaa maailman suurin hyppyri. He tarvitsivat paljon, paljon puita ja kiviä rakennusaineiksi.
Rakentamisessa kesti ainakin kaksisataa päivää ja yötä.
Kun suurensuuri hyppyri oli valmis, valmistautui prinsessan isä pomppaamaan hyppyrillä kuun luokse.
Hän oli solminut vyötäisilleen ison ja vahvan narun.
Hän meni hyppyriin ja pomppasi sillä kovasti kauas kauas kuun luokse että jätti jälkeensä vain punaista haituvaa joka oli parrasta irronnut.
Kuun luona isä otti ison narun vyötäisiltään ja sitoi sen kuun ympärille ja kiinnitti sen vahvalla solmulla kiinni.
Sitten hän lähti laskeutumaan takaisin maanpinnalle, naru kädessään, vetäen kuuta perässään´kuin ilmapalloa.
Pieni prinsessa oli hurjan iloinen saadessaan kuun itselleen ja moiskautti ison märän pusun isänsä pehmeään partaan. Isän posket punastuivat.

Päästyään prinsessan luokse, kuu loisti kirkkaammin kuin koskaan aiemmin, sillä hän ei ollut enään yksinäinen.
Nyt ulkona saattaa nähdsä kiharahiuksisen, kultaa hiuksissaan olevan pienen tytön jolla on mukanaan loistava kuu ilmapallonaan ja tusina vauvaa vaunuissaan.
Jos tämmöisen tytön kohdalle satut, tiedä että hän on prinsessa.

God is beautiful and He loves beauty

Eilen oli naisten hyvinvointipäivä. Järjestäjänä Espoon monikulttuuriset lapset ja nuoret ry.
Siellä oli kampaaja, hierontaa, kahvittelua, Avon tuotteiden esittelyä ja myyntipiste jossa myytiin mm. huiveja, musliminaisten uimapukuja, koruja, islamilaisia leluja lapsille.

Näillä ihanilla kakkusilla herkuttelimme

Ihanaa äidin rentoutumisaikaa ilman lapsia. Ei sillä että lasten mukaan ottaminen jotenkin haittaisi, mutta onhan se ihan erilaista olla jossain kun ei joka välissä tarvitse katsella mihinkäs se taapero on nyt hävinnyt vaan saa olla ihan vain relax. Tämmöinen aika ainakin itseä piristää kovasti.
Monilla oli kyllä lapset mukana ja ihan kiltisti kaikki lapset tuntuivat siellä leikkivän, itse jätin lapset kotiin miehen kanssa.

mm. näitä alusninjoja oli myynnissä

Musliminaiset, kuten ihan ketkä vain naiset kaipaavat, tarvitsevat ja ansaitsevat itsensä hemmottelua ja kauneudenhoitoa.Vaikka peitämmekin itsemme ulkona vieraiden katseilta, ei tarkoita ettemmekö nauttisi kauniista asioista ja itsensä laittamisesta.
Itsestään huolta pitäminen ja kaunistautuminen omalle miehelleen on hyvin suositeltavaa.
Joten kyllä musliminaisetkin suihkuttelevat hajuvesiä ja meikeistä puhuvat, hoitavat hiuksiaan kuten muutkin naiset.
Emme nuku huivi päässä.
Emme käy suihkussa huivi päässä.
Niinkuin joskus tuntuu että ihmiset olettavat.
Okei no ehkä hieman kärjistettyjä nuo esimerkit, mutta ehkä saitte kiinni mun pointista..
Emme todellakaan. Me laitamme itseämme omassa kotonamme ja ystäviemme luona voimme olla ilman huivia. Toki niin ettei siellä ole vierasta miestä paikalla.
Toki musliminaisille on joitain rajoituksia, mitä ei tulisi tehdä esimerkiksi kulmien nyppiminen on kielletty ja hiusten mustaksi värjääminen.



Henna on suosittua ja monesti näissä hyvinvointipäivissä onkin hennatatuointien laittamista.
Tavalliset, pysyvät tatuoinnit ovat muslimeilta kiellettyjä, mutta hennalla kaunistautuminen on ihan suositeltava asia. Toki näitä kauniita hennatatuointeja ei tulisi sitten vieraille miehille näytellä.



Monet myös käyttävät hiusten värjäämiseen hennaa.
Henna on puhdas luonnontuote. Olenpa kerran juonutkin hennaa. Eli siis hennapuun lehdistä keitettyä teetä. Sillä kerrotaan olevan lukuisia terveysvaikutuksia ja kehoa puhdistavia vaikutuksia, netistä varsinkin englanniksi löytyy paljon tietoa.
Tässä blogissa näytti olevan paljon asiaa hiusten hennaamisesta, muutenkin vaikuttaa kivalta ja mielenkiintoiselta blogilta, vaikka näyttää olevan ettei blogia kirjoiteta enään kun viimeisin postaus on yli vuoden takaa...
Mua kun kiinnostaa kovasti kaikki natural jutut.
Henna tosiaan hoitaa hiusta ja tekee niistä vahvat ja kiiltävät, toisin kun nuo kaupan kemikaalimössöt jotka vain rasittavat hiusta.

Itselle lähti mukaan mm. tämän kuvan huivi tuolta hyvinvointipäivältä. Tykkään kyllä kovasti. Laskeutuu kauniisti ja on kivan pirtsakan värinen, tätä väriä mulla ei ole yhtään! Taitaa olla juurikin tuo huivi mikä on mallinukella päässä tuolla ylemmässä kuvassa. Helppo semmoinen mikä ensin vain vedetään päähän ja sitten siinä on semmoinen huivikaistale vai miksi sitä sanoisi mikä sitten vain kiepsutetaan päähän. Ehkä huivia käyttävät siskoni islaamissa ymmärtävät mitä tarkoitan :D
No mut anyway tyytyväinen olen löytööni!



Tosiaan, tämän ihanan hyvinvointipäivän järjesti Espoon monikulttuuriset lapset ja nuoret ry. Yhdistys on ollut vuodesta 2009 ja järjestää aina erilaisia retkiä esimerkiksi huvipuistoihin, kesäleirejä naisille ja lapsille ym kivaa! Hienoa työtä.
Heidän blogiin pääset tutustumaan tästä.

Lämpimästä kiitoksia taas tuosta piristävästä päivästä espoon monikulttuuriset lapset ja nuoret!

Ihana vai kamala synnytys, entäs vitunväki?

Valitsin tämän päivän aiheeksi VOIMAANNUTTAVA synnytys

Synnytys, etenkin luonnonmukainen synnytys kiehtoo kovasti. Yllätys yllätys kun kätilön alasta haaveilen. Mutta eniten haaveilen kotilon alasta eli kotisynnytys-kätilön.
On surullista että monesti synnytyksestä saa kipeän ja hyvin pelottavankin kuvan. Vaikka se voi olla paljon muuta, se voi olla kaunista, ihanaa, voimaannuttavaa, koko naiseuden muuttava kokemus.
Vaikka tottakai nämä kuvat ja kertomukset synnytyksistä tulee ihan siitä millainen kokemus naisella on synnytyksestä jäänyt.
Synnytys on yksi elämän isoimmista tapahtumista joten on kummallista että harva äiti todella perehtyy synnytykseen ja valmistelee sitä etukäteen. Tottakai kaikki on Jumalan käsissä ja aina kaikki ei mene suunitelmien mukaan, mutta kyllähän me ihmiset suunnittelemme kaikkea muutakin niin miksi emme yhtä kauneinpiin ja suurinmpiin tapahtumiin kuuluvaa asiaa, synnytystä?

En aio enempää tähän itse pölistä, vaan annan näiden kahden upean videon puhua puolestaan. Toivottavasti nautitte ja liikututte niistä yhtä paljon kuin minäkin.
Ihan sama millaiset kuvat sinulla on mielessäsi synnytyksestä, laita hetkeksi ne kuvat ja ajatukset taka-alalle ja pysähdy hetkeksi näihin videoihin.

Tätä synnytys parhaimmillaan on.
Mitä ajatuksia ja tunteita videot herättivät? Olisi kiva saada kommenttikenttään ajatuksia aiheesta.




Tässä on vielä kuva korustani joka on aktiivinen synnytys ry:n koru.
Minulle koru muistuttaa tavoitteestani ja haaveestani jonain päivänä saada työskennellä kätilönä, kotilona ja omalta osaltani pyrkiä edistämään synnytyskulttuuria enemmän synnyttäjä lähtöiseksi ja luonnollisempaan suuntaan. Niin ettei synnytystä tarvitsisi pelätä ja naiset luottaisivat niinkutsuttuun "luonnonvoimaan"

Tässä on vielä osa tämän Kokonainen-korun kuvauksesta, mitä se edustaa:

Kokonainen koru kuvaa sitä, miten kohdussaan uutta ihmistä kasvattavaa henkilöä on kohdattava ainutlaatuisena yksilönä, uniikkien toiveiden ja tarpeiden kantajana. Synnyttäjä ei ole vain ”vauvasäiliö” tai avautuva kohdunsuu, vaan ainutkertaista kokemusta läpikäyvä ihminen. Raskaus ja synnytys eivät luo vain uutta ihmistaimea vaan muokkaavat matkaa käyvän henkilön rooleja ja käsitystä itsestään. Äitiyteen syntyminen tulisi olla voimaa tuova ja kyvykkyyttä vahvistava kokemus ja äitiyshuollon tehtävänä on tukea tätä prosessia. Koru muistuttaa siitä, miten fyysiset olosuhteet vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiimme, sekä myös toisinpäin.

Koru kuvastaa vulvan yksilöllisyyttä ja alleviivaa sen ainutlaatuista kauneutta. Häpyhuulien epäsymmetrisyys ja elämän mukana muuttuva vulvan muoto ovat osa normaalia kehoa, eivätkä jotain hävettävää ja korjattavaa. Yhdistys kampanjoi sukuelinten eheyden puolesta esimerkiksi ympärileikkausten ja episiotomian osalta. Jokaisella tulisi olla oikeus itse päättää sukupuolielintensä olemuksesta ja toiminnasta, ilman ulkopuolista painostusta tai väkivaltaa. Yhdistys ottaa aktiivisesti kantaa välilihanleikkausten merkittävästä vähentämisestä, sillä kansainväliseen tutkimustietoon nähden Suomessa leikataan turhaan tuhansien synnyttäjien välilihoja.

Suomalaisessa kansanperinteessä on arvostettu vahvasti naisen seksuaalisuuden voimaa, vitunväkeä. Esimerkiksi karhuja peloteltiin näyttämällä niitä päin paljas vulva. Tätä väkeä, häpeämätöntä voimaa esiintyy kaikissa meissä sukuelimistä ja iästä riippumatta, ja koru toimii sen muistuttajana.

Muista rakastaa itseäsi. 

Opiskelut lähestyvät!

Eilen tosiaan leipastiin lasten kanssa torttuja! Kivaa yhdessä tekemistä.
Tortuista ei nyt enempää juttua tule kuin että onpahan jotain kahvin kanssa :D



Tänään oli oppimisvalmiuskartoitus koululla. Siellä oli lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen kartoitukset. Jännitin matematiikan tehtäviä, koska matikka ei ole koskaan ollut mulla vahva aine ja siitä on hirveän monta vuotta kun viimeksi olen matikka asioita miettinyt. Ajattelin että siellä on prosenttilaskuja, jakokulmaa ym jotka kaikki olen unohtanut. Kunnolla matematiikkaa olen viimeksi varmaan yläasteella opiskellu. Ammattikoulussa kiinnosti paljon muut asiat kuin matematiikka tai yleensäkkään mikään opiskelu. Nyt taas innolla odotan opiskeluja! Jännää aloittaa opiskelijaelämä. Vaikka onhan tämä tuleva opiskelijaelämä paljon erilaista ku mitä se oli silloin ennen lapsia. Luojalle kiitos.

Ensimäistä kertaa ostin tätä teetä ja on kyllä tosi hyvää!

Turhaa kuitenkin olin laskuja jännittänyt, sillä ne olivat aivan yksinkertaisia tehtäviä. Tyyliin 2+4x5=? tai väritä ympyrästä 50% ja 25% ja muunna paljonko on 1 metri senttimetreinä.
Eli uskon kyllä selviytyneeni noista :D
Lukemisen ymmärtämiset ja kirjoittamiset oli myös hyvin yksinkertaisia tehtäviä, toki varmasti vaikeita jos on vaikka lukihäiriö.
Nämä kartoituksethan on sitä varten että kartoitetaan tarviitseeko opiskelija tukitoimia opiskelussa.
Tosi hyvä että tämmöisiä tukitoimia tarjotaan varsinkin näin aikuispuolella, voihan olla että on joku joka ei ole vuosikymmeniin opiskellut!

Huomenna ehkä postailenkin oikein voimaannuttavia synnytysjuttuja tai ehkäpä aihetta "tunnethan tissisi?" Jompaa kumpaa siis tulossa!

Mulle voi sitten linkata mielenkiintoisia blogeja, varsinkin jos on kätilöopiskelijoiden tai ihan valmiiden kätilöiden blogeja niin mielelläni voisin vilkaista. Myös kaikki naiseuteen liittyvät blogit voi tiputtaa tuohon kommenttikenttään.


Muista pitää itsestäsi huolta ja hemmotella itseäsi, olet sen varmasti ansainnut! <3 

Talviset, eikä jouluiset herkut

 Asukaspuistolla oli piparien leivontaa. Lapset tykkäsivät kovasti. Sabrin piti eniten varmaan taikinan syömisestä. 

 Torttuja ajattelin kotona leipaista lasten kanssa mutta se on vielä vasta ajatuksen tasolle jäänyt. Ehkäpä tänään!

Emme vietä joulua, emmekä osallistu mihinkään joulujuhliin tms.
Alilla esimerkiksi on koulusta ne tunnit vapaana jolloin harjoittelevat joulujuhlaesitystä.
Ei kuulu muslimeille osallistua juhlien viettoon jotka ei muslimeille kuulu. Muslimeille on vuodessa kaksi Eid juhlaa, paaston jälkeinen juhla ja pyhiinvaelluksen juhla.



Tottakai puhun ja kerron lapsille joulusta ja muutenkin eri uskonnoista ja kulttuureista, esimerkiksi Ali sanoi että haluaa käydä kirkossa, katsomassa millainen se on. Tottakai voidaan mennä katsomaan. Mielestäni lapsille on hyvä puhua avoimesti asioista.



Joka paikasta vaan tuntuu että työnnetään sitä joulua ja sen viettämistä muslimeille hyvin salakavalastikkin. Sanotaan ettei siinä välttämättä mitään uskonnollista ole, kiva perhejuhla vain ja että on hyvä lasten tutustua tähän juhlaan.
No vaikka siinä ei olisikaan uskonnolisia asioita, fakta on kuitenkin että tosiaan muut juhlat kuin Eid-juhlat eivät muslimeille ole sallittuja.
Jokainen perhe sitten tottakai tekee omat päätöksensä, mutta meidän perheen linjaus on se että kerron kyllä lapsille tästä juhlasta ja että se on kristittyjen juhla ja joka ei meille kuulu ja se on hyvin selkeä asia islamissa.
Eid juhlina sitten meillä on tapana ostaa lapsille lahjat ja silloin leivotaan herkkuja ja juhlitaan juhlaa monta päivää.



Iltapalaksi tein ihanaa riisipuuroa kookosmaidolla. Kanelia päälle ja kuumaa glögiä puuron kanssa oi nam!
Monet liittää nämä talviset herkut ja ruuat jouluun, mutta meille ne ovat vuodenaikaherkkuja, glögit ja porkkanalaatikot löytää helposti tähän aikaan kaupasta ja sopii hyvin tähän pimeään ja kylmään aikaan. Kuten kynttilät ja lyhdyt ja valot.
Tosin, saatan leipasta torttuja keskellä kesääkin.

Imetystukea

  ~ Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin.
Niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin
Siihen mä jään
Sä tuot niin hiljaa kätes rinnallein
Mä sanon kultasen, mä näin tahdon olla vaan....~

Tänään oli jälleen imetystuen kurssipäivä. Ihanaa äidin omaa aikaa ja vielä tärkeän ja mielenkiintoisen asian parissa. On hienoa kun huone on täynä erilaisia naisia ja kaikki haluavat tukea imetystä ja tehdä sen eteen vapaaehtoistyötä.
Tammikuussa on vielä yksi kurssipäivä ja sen jälkeen olemme ryhmäläisten kanssa valmiita tukiäitejä!

Neulotulla tissillä on helppo näyttää miten esimerkiksi käsin lypäminen onnistuu

Haluan itse omalta osaltani edistää imetystietoutta ja imetysluottamusta.
Äideille lisää luottamusta itseensä, vauvaansa ja rintoihinsa! Ne kyllä hoitavat hommansa. Monet äidit haluavat imettää mutta imetys päättyy hyvin usein puhtaasti tiedon puutteeseen. Ihan kuin itselleni kävi esikoisen kanssa ja se harmittaa yhä paljon.

Tästä rakkaalle miehelleni kauppakassi! ;)

Kotiin tullessa kävin ostamassa itselle konvehtirasian. Suu makiaksi ja blogitekstiä kirjoittamaan. 

Jokainen pisara äidinmaitoa on kultaa.
Jokainen imetys on arvokasta.