perjantai 16. tammikuuta 2015

Palaamistarina

Olen kasvanut perheessä jossa ei ole mitään uskontoa opetettu, ennemminkin uskonnottomuutta, ennen islamiin palaamistani en uskonut mihinkään.
Olen kuulunut kirkkoon ja minut on kastettu, olen käynyt rippikoulun, mutta ei nuo ole mitään henkistä minulle tarkoittaneet. Rippikoulukin on vähän semmoinen must-do-juttu Suomessa. Muistan kun lapsena pelkäsin paljon kuolemaa ja kysyin aina äidiltäni mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, no eihän äitini oikein osannut vastata, sanoi että jotkut uskovat Jumalaan ja sanoi jos vain pääsisi kuolemansa jälkeen tulemaan niin tulisi minulle kertomaan mitä kuoleman jälkeen tulee, mutta eipä sieltä kukaan pääse kertomaan. Siksipä ihmisille on annettu elämä, heille on annettu aikaa elämässään ottaa selvää siitä paljon puhutusta "totuudesta." Kuoleman hetkellä se on myöhäistä. Nyt olen niin onnellinen että voin kertoa omille lapsilleni että tiedän että on muutakin kuin tämä elämä.
 Ennen islamia vietin aika railakasta elämää, siihen kuului päihteet ja juhliminen, esikoisen syntymän jälkeen tottakai elämä rauhottui kun äidiksi tulin, mutta kyllä silti joskus lapsen laitoin hoitoon ja lähdin "tuulettumaan."

Asuimme Pohjois-pohjanmaalla pienellä paikkakunnalla kun kaverini joka asui Etelämmässä tuli käymään meillä. Hänellä on myös Marokosta oleva mies.
Kaverillani oli huivi ja hame päällä, mutta en silti jotenkin ajatellut hänen olevan muslimi, ajattelin että ehkä hän vain käyttää niitä koska hänen miehensä kotimaassa niin on tapana. Enpä silloin tiennyt oikestaan mitään islamista. Kaverini sitten kertoi olevansa muslimi ja kertoi minulle paljon asioita mitä en tiennyt tai en ollut edes ajatellut. Suositteli minua sitten tilaamaan netistä suomenkielisen käännöksen Koraanista ja lukemaan sen. Muistan kun vähän naureskelin kaverilleni ja sanoin että ei minusta koskaan mitään muslimia tule.
Kuitenkin ajatus jäi muhimaan päähäni ja tilasin sen Koraanin käännöksen ihan uteliaisuuttani.
Silloin oli juuri Ramadan, muslimien pyhä paastokuukausi, alkamassa ja ajattelin kokeilla paastoamista ja silloin laitoin myös huivin päähäni ja tilasin netistä itselleni abayan, halusin kokeilla millaista on elää musliminaisena.
Aloin lukemaan sitä Koraanin käännöstä ja mieleeni tuli hyvin paljon kysymyksiä sen tekstistä ja kyseenalaistin asioita paljon. Aloin etsimään kysymyksiini vastauksia ja silloin kaikki palat alkoi loksahtelemaan paikoilleen. Ja mitä enemmän asioita pyörittelin ja kääntelin, aina tulin siihen lopputulokseen että onkin kyseenalaistettava oma siihenastinen elämä ja omat uskomukset. Löysin jokaiseen kysymykseeni vastauksen ja eniten varmaan minut vakuutti Koraanin tieteelliset ihmeet. Eli se että siinä on niin paljon asioita kerrottu, mitkä on vasta nykypäivän modernilla tieteellä pystytty todeksi todistamaan, profeetta Muhamed (rauha ja Allaahin siunaukset hänelle) ei olisi millään itse voinut niitä asioita tietää, joten Koraani ei voi olla muuta kuin Jumalallista alkuperää ja koska tiede ja tutkijat ovat myös osoittaneet sen että Koraani on pysynyt muuttumattomana siitä asti kun ensimäisen kerran Allaah sen Lähettiläälleen (profeetta Muhamedille, rauha ja Allaahin siunaukset hänelle) on lähettänyt.
Kun tämän asian ymmärsin, ymmärsin myös ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin lausua uskontunnustus, eli shahadah ja tulla muslimiksi.

Lausuin shahadan, "Todistan ettei ole muuta palvomisen arvoista Jumalaa kuin Allaah yksin ja todistan että Muhammed on hänen palvelijansa ja lähettiläänsä."
Silloin Koraani jäi käteeni ja huivi päähäni ja ehdottomasti paras asia elämässäni. Pikkuhiljaa opettelin rukoilemaan ja elämään muutenkin niinkuin Allaah on Koraanissa ihmisiä käskenyt.

Silloin tuntui kuin siihenastinen elämä olisi ollut aivan väritöntä ja kun usko tuli sydämeeni, kaikki asiat saivat aivan eri värit, paljon kauniimmat ja värikkäämmät ja koko maailma näytti paljon kauniimmalta, niin että sen kauneutta sai itkeä.
Alhamdolilaah.

Muslimiksi tulemista vertaan monesti siihen kun vauva syntyy, asiat menevät aivan pikkuhiljaa, ensin opetellaan konttaamaan, sitten seisomaan omilla jaloilla, pikkuhiljaa ottamaan hataria askelia tukea vasten ja sitten kävelemään yhä varmemmin ja varmemmin. Monesti kuulen että ihmisiä estää uskontunnustuksen lausumisen se että he ajattelevat että pitäisi jo osata rukoilla ja pitäisi osata tehdä sitä ja tätä, mitä muslimitkin tekevät ja naisten laittaa heti huivit ja kaavut päälle ja tekee sitä ja sitä syntiä, miten voisikaan olla muslimi. Mutta on parempi olla syntinen muslimi kuin ei muslimi ollenkaan, jokainen meistä tekee aivan varmasti jotain syntiä. Ja kaikki asiat menevät pikkuhiljaa, ei vauvakaan osaa heti juosta.

Nyt rukoilen Allaahilta että saisin kuollakkin muslimina.

Ash hadu an la ilaaha illallaah wa ash hadu anna Muhammadan abduhu wa Rasuluh.


7 kommenttia:

  1. Hei! Opiskelen Helsingin yliopistossa ja teen pienimuotoisen esseen musliminaisten pukeutumisesta Suomessa. Olisinko voinut saada sähköpostiosoitteesi, jotta voin kertoa asiasta enemmän ja mahdollisesti esittää muutaman kysymyksen? -Johanna

    VastaaPoista
  2. jnna.omayma@hotmail.com sinne voit laittaa viestiä tulemaan :)

    VastaaPoista
  3. Google temppuilee, mahtoikohan kommenttini tulla perille? :-)

    VastaaPoista
  4. Niin, halusin tietää ajatuksiasi enemmän huivin käytöstä (ja kokemuksiasi, vinkkejä jne ;-) ) ja keskimääräistä peittävämmästä pukeutumisesta :-)
    En ole ikinä osunut suomenkieliselle foorumille aiheesta. Harmittaa kun ei voi suomeksi keskustella ko. aiheista.
    Kiitos etukäteen! :-)

    VastaaPoista
  5. Tuossa ylempänä on mun sähköpostiosoite, voit siihen laittaa viestiä jos haluat, Miriam :)

    VastaaPoista
  6. MashAllah, Allahu akbar! :)

    VastaaPoista